Hae kirjoituksista:

toukokuu 2021

Päiväkirjasta

Sanna Kekäläisen ja S-projektin Lin Dan ja Heli Keskikallion Soolon tapahtumassa sain aistia liikkeen kehkeytymistä ja jakaa tuntemuksia soolon ihmetyksen ja ennakoimattomuuden äärellä. Anonyymit kehot voivat olla levollisesti, ja minä voin rauhassa luoda aistimuksellisia ja affektiivisia suhteita liikkuvan kehon värinään. Soolon tapahtumassa esiintyjä- ja katsojaoliot tekivät yhdessä vastarintaa halun tukahduttamiselle.

Päiväkirjasta

Lupaus on lupaus. Tämä lause toistuu Schimmelpfennigin Idomeneuksessa. Onko lupauksesta pidettävä kiinni hintaan mihin hyvänsä? Onko oikein luvata väärin, jos lupaus edellyttääkin epäeettistä toimintaa? Idomeneuksessa ollaan jälkiviisauden ja järjen kynnyksellä. Voiko ihmisen väkivaltaisen kuoleman selittää järjellä. Tätä kysymystä ja lupauksen poliittista sitovuutta vasten tapahtuu idomeneus Teatterikorkeakoulussa. Se tapahtuu vimmaisella raivokkuudella, ironisella etäännytyksellä, myös toivolla.

Kirjoitelmat

Hanna-Kaisa Tiainen ja Aleksi Holkko jatkavat Proust-esityssarjaansa, jossa Proustia ei kuviteta tai representoida. Aiemmissa osissa on oltu Helsingin Talvipuutarhassa, Teatteri Jurkassa tai Volter Kilpi -festivaalilla Kustavissa tai liikuttu tilataksilla pitkin Helsinkiä. Viides osa toteutui hautausmaalle suuntautuvana kävelyesityksenä. Postin kotiini tuoman vanhanaikaisen kunnon kirjeen ohjeen mukaisesti tein oman esitykseni Hietaniemen hautausmaalla. Olin vain minä Proustin ja Hanna-Kaisan ja Aleksin kirjeiden seurassa.

Päiväkirjasta

Onerva Hannulan Over her dead body Teatterikorkeakoulussa esittää kysymyksen: miksi nainen uhrataan kerta toisensa jälkeen ruumiiksi erilaisten kerrontamuotojen alttarille? Naisen kuolleen ruumiin performatiivinen toisto ovat kulttuurin syvää päätä. Sarjamurhaajakertoja jatkaa elämäänsä ja työtään. Mikä naisen väkivaltaisen kuoleman representaatioissa meihin pakkomielteisesti vetoaa?