Anna Böhm ja Maria Oiva: Noin 9 rakkauskirjettä Galleria A:ssa – näyttelykierroksella rakkauden metafysiikassa

LUKUAIKA: 2 min

Galleria A:ssa Heli Heikkisen maalausten ympäröiminä Anna Böhm ja Maria Oiva luovat eri tiloihin tarkasti valikoidun esineistön avulla näyttämöitä. Luentoesitys Noin 9 rakkauskirjettä puhuu yhtä paljon rakkaudesta kuin rakkaudettomuudesta. Etäännyttävästi, tarkasti valikoitujen esineiden avulla esitetään yhtä paljon kuin sanoilla. Ei pelkoa siitä, että vellottaisiin tahmaisen ikikalutusti universaalissa aiheessa.

Punaiseen ja sinineen satiini-iltapukuun pukeutuneet, energialtaan ja olemukseltaan erilaiset hahmot esityksellistävät romanttisen rakkauden aspekteja mutta muutakin.

”Olisinpa rohkea rakkaudessa. Onko rohkeutta tavoitella sitä mitä haluaa, onko rohkeutta

hyväksyä tosiasiat? Onko rohkeutta jaksaa elää rakkauden vuoksi, vai sen puutteesta

huolimatta? Enimmäkseen tuntuu, että muutun surun palvelijaksi. Koetan löytää siitä jotain

kaunista.”

(Noin 9 rakkauskirjettä)

Tilassa pukeudumme mukavasti tossuihin. Galleria on sopivan kotoisa ja intiimi, siellä katsoja löytää aina oman paikkansa katsoja ja kokea, kun liikumme kohtauksesta toiseen. Katsomme kohtauksia seisten, ja tuolejakin on tarjolla istahtamista varten. Teoksessa kuljetaan yhdessä rakastajan tiellä huumorilla ja purevalla (itse)ironiallakin.  

Teoria ja käytäntö, valta, eri sukupolvet, erilaiset minäkuvat ja maailmassa olemisen tavat asettuvat  törmäyskurssille. On yksi, jolla on tarve älyllistää, hallita maailmaa tiedolla, sieltä sitten oman mielensä hallitsija syytää väsymyksiin asti filosofiaa ja jyrää toisen. Valta on suhteissa aina läsnä, mansplainaaminen ja tilanotto ei ole sukupuolista kiinni. Yksi on niin kiinni itsensä ympärillä. Toisen ääni kuristuu, toiselta viedään kohtaus.

Toinen on kuin aistimusvoimainen mystikkorunoilija Hilda Doolittle, se joka rakastuu silmittömästi, se joka on kirjoittanut Meriunikoista ja kestävyydestä. Se, joka 74-vuotiaana rakastui. Rakkaus iskee äkkiarvaamatta ja sitten tullaan ihottomiksi. Toinen sitten se, joka pitää itsestään huolta, rajaa oman tilansa, kammoaa sitoutumista.

Menneen rakkautensa Rakkauskirjeen lukija haluaa olla vahva, omavoimainen ja säteilevä – ei onnistu. Teos tulee näyttäneeksi sen, miten vaikea tällaisen liberalistisen omaan minään keskittyvän itsehallinnan aikakaudella on altistua johonkin niin uhkaavalle kuin rakkaus. Tässä teoksessa läsnä siis Hilda Doolittle yhtä lailla kuin Alla Pugatsovan  Miljoona, miljoona ruusua.

Teoksen tekevät kaksi naisoletettua, roolitukset huojuttavat sukupuolitapaisuuksia. Naishahmolla on yhtä lailla tarve saada emotionaalinen yliote, tässä rakkauden tiellä ei kuljeta avioliittoon, perheeseen tai lasten saantiin. Rakkaudesta puhutaan myös luottamuksesta.

Teoksessa sanoja miltei keskeisempi toimija ovat esineet. Punainen raivoava kolmiulotteinen sydän telineellään, tilaan levitettävät punaisen ruusun terälehdet, kolme köysikimppua, vaaleanpunaiset ruusut, ilmapallo, jonka kanssa astutaan näyttämölle tai jota kaksi hahmoa kannattelevat välissään,  koreografioidut käsiliikkeet kuin peilinä tai pienenpieni bondage bunny ja sen yhteydessä kaunis sidonnan kohtaus.

Maalausten väreistä otetaan impulsseja, pohditaan rakkauteen, sen syntymiseen ja kuolemaan liittyvien tunteiden väriä: raivon väriä, raivon lopettamisen väriä. Teoksen voisikin vaivatta sovittaa muihin galleriatiloihin ja museoihin.

Kierros loppuessa meitä matkaajia pyydetään kirjoittamaan rakkauskirje, jos joskus jäi  jotain sanomatta. Taulujen alla on jokaiselle ruusu, kynä ja paperia. Kirjeemme poltetaan. Ja minä kirjoitan, ihmeellinen hetki, viimeksi kirjoitin kirjeen joulukuussa 2023. Nyt kirjoitan kirjeen kuolleelle rakastetulle. Kokoonnumme vielä yhteen.

Sarjakuva resonoi.  Noin 9 rakkauskirjettä -teoksen yhtenä innoittajana on ollut Strömqvistin sarjakuva Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan. Edith Hammerin Homo Line Teatterikorkeakoulussa. Sarjataiteilija Liv Strömqvistin sarjakuvan pohjalta tehty Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan nähdään Oulun teatterissa Ona Korpirannan ohjauksena ja dramatisointina. Akseli Klonk esittää Strömqvistin Prinssi Charlesin tunteen . Rakkaudesta siinäkin on kyse. Teos on mahdollisuus nähdä Teatteri Avoimissa ovissa.