Seppo Salminen: Omakuva tuntemattoman kanssa – ruumiintuntoa tuntemattoman kanssa

Kirjoituksessani Seppo Salmisen Omakuvasta tuntemattoman kanssa  matkaan ruumiintuntoihin, haurastumiseen ja sattumiin. Sanoja syövälle ja oksentavalle omassa käsiteavaruudessa oleilevalle kaltaiselleni oliolle kohtaamiset Salmisen performanssien kanssa ovat tarkoittaneet vaellusta vyöhykkeille, joissa tutut kompassit eivät toimi. Yli 30 vuotta. Salmisen töiden sekarotuisuudessa ja -lajisuudessa on uskallettava vaeltaa omien raakojen havaintojen ja tuntemusten varassa. Haroa. Omakuvan kohtaaminen resonoi minussa […]

Proust, hautausmaa ja elossa olemisen kudelmat

Hanna-Kaisa Tiainen ja Aleksi Holkko jatkavat Proust-esityssarjaansa, jossa Proustia ei kuviteta tai representoida. Aiemmissa osissa on oltu Helsingin Talvipuutarhassa, Teatteri Jurkassa tai Volter Kilpi -festivaalilla Kustavissa tai liikuttu tilataksilla pitkin Helsinkiä. Viides osa toteutui hautausmaalle suuntautuvana kävelyesityksenä. Postin kotiini tuoman vanhanaikaisen kunnon kirjeen ohjeen mukaisesti tein oman esitykseni Hietaniemen hautausmaalla. Olin vain minä Proustin ja Hanna-Kaisan ja Aleksin kirjeiden seurassa.

Pipsan Longan Neljän päivän läheisyys – ihmislajin kytkeytyneisyydestä

sky every day Yllä oleva Aram Saroyanin minimalistinen runo johdattaa näytelmään Neljän päivän läheisyys. Ja sitten Lonka: ”Rantaan tarvitaan kolme: maa, meri ja taivas” Minimalistisella ja meditatiivisella tekniikalla Lonka rakentaa säästeliäin sanoin luonnon ja maiseman. Hän saattaa toimijoiksi ei-inhimillisinä materiaalisuuksina ensin hiekan, hiekkakiteet, meren ja taivaan, sitten elävät toimijat, lokit, kalat. Sanojen välissä on avaruutta, […]

Häiritsevää peliä tunneintensiteeteillä – Toksinen kabaree

Jiihaa! Musiikkiteatteria, tosi-tv:stä tuttua kilpailuformaattia, scifi-dystopiaa. Toksisessa kabareessa pelataan tunneintensiteeteillä niin kuin affektiivisessa ja emotionaalisessa kapitalismissa konsanaan. Esitys saa minut pohtimaan myös sukupolven ääntä – boomeriuden uhallakin.

Kultainen vasikka Kouvolassa – tanssii kapitaalin kanssa

Jotuni on saanut vertaisensa sovittaja-ohjaaja-visualisoija Mikko Roihasta ja koko ensemblesta. Pelkistämällä, tyylittelemällä ja etäännyttämällä päästään Kultaisen vasikan ajankohtaiseen ja armottomaan ytimeen: ihmisten peliliikkeisiin kapitaalin shakkilaudalla.

Uusi lapsuus – epäluotettavuudesta, kostosta, (itse)vihasta ja etiikasta

Seidi ja Ruusu Haarlan Uusi lapsuus pakotti pohtimaan dokumenttiteatterin ja autofiktion suhdetta todellisuuteen, kertojien/esittäjien epäluotettavuutta sekä autoetnografisten minäesitysten eettisiä rajoja ja affekteja. En myöskään voi olla sivuamatta tekijöiden mahdollisia motiiveja ja julkisuuden merkitystä. Itseänikin joudun tarkastelemaan.