Nukketeatterilla tulee olemaan vahva asema yhteiskunnallisessa arvokeskustelussa, jossa humanismia ja ihmisyyttä määritellään ja rakennetaan uusin tavoin.

Uskon, että nukketeatteri kasvaa ”globaaliksi myötärintaliikkeeksi”. Se voi näyttää suuntaa, kun kysymys ”kollektiivisesta omistajuudesta, jakamisesta, moniroolisuudesta”, kiteyttivät monet tekijät.  Nukketeatterin tulevaisuusverstaan työpajoista nousi uudenlaista virtaa, joka haastaa nyt meidät pohtimaan nukketeatterin kestävyyttä.

Mitä kaikkea nukketeatterin ekologinen, sosiaalinen, taiteellinen ja taloudellinen kestävyys edellyttävät?

Miten tiedontuotanto voi edistää nukketeatterin ja nukketeatterintekijöiden asemaa ja arvostusta?

• Tietokatve ja arvostusvaje korjaantuu emansipatoriselle tiedonpolitiikalla – uudenlaista sanoittamista, juuri sellaista, jota nyt on tehty.

Nukketeatteri ja sen tekijät ovat osittain vielä tietokatveessa. Alan tieto- ja arvostusvajeen kehittäminen edellyttävät entistä määrätietoisempaa yhteistyötä, emansipatorista tiedonpolitiikkaa – osana aktiivista myötärintaliikettä.

• Miten nukketeatterikenttä toimii tilanteessa, jossa uusliberalistinen talous on kaapannut luovuuden?

On haaste toimia ja  säilyttää autonomia asemoimatta itseään nostalgiahörhöksi tai takakenoiseksi romantikoksi, jonka parasta ennen päivämäärä on mennyt umpeen. Näen, että nukketeatterikenttä onnistuu tässä ja tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää ja uusia teitä pois taloudellisen tietämisen vallasta.

• Miten tuottaa taidekentälle enemmän tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja emansipaatota? Miten uudistaa valta-asemia?

Nukketeatterikin joutuu taistelemaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta  – valtahierarkioita ylläpitäviä mestariselittäjiä ja harvainvaltaa vasteen. Nukketeatteri voi rakentaa uusia kriittisen tietämisen asemia. Se edellyttää strategisia, tasa-arvoista kumppanuutta, normikriittistä taiteellista johtajuutta instituutioilta. Se edellyttää myös älykästä tietynlaisten taide- ja tekijädiskurssien kritiikkiä. Talouden ja kulttuurin kenttää tulee moninaistaa. Tarvitaan vaihtoehtoisia jakamiseen perustuvia talouksia, uudenlaisten toimijuuksien opettelua. Ja tarvitaan kirkasta nukketeatterin erityisyyden määrittelyä.

Ajattelen nukketeatteria en pelkästään – vaan vapautta, vapautta, vaihtoehtoja, jakamista ja yhteisyyttä korostavina mahdollisuuksina. Tämä vertautuu talouden uudelleen oppimiseen, vaihtoehtoisiin talouksiin ja niiden opetteluun. Ja samalla on jatkuvasti uskaltauduttava itsekriittiseen omien toimintatapojen arviointiin.

Ylirajaisessa yhteistyössä tullaan ulos omista pilttuista ja siiloista, tuotetaan uutta tietoa ja artikuloidaan sitä.

Oma toimintakenttää tulee altistaa toisille kentille, on vaikuttauduttava. Näen jo mielessäni seminaarin tai julkaisun, jossa nukketeatteri haastaa ylirajaisesti filosofeja, neurotieteilijöitä, kasvatus- ja traumapsykologeja, taloustieteilijöitä, politiikan tutkijoita, sukupuolentutkijoita pohtimaan nukketeatterin ulottuvuuksia.

Nukketeatteri itsessään on kiehtova kognitiivisten taitojen, käden taitojen ja teknologian yhdistelmä.

• Voiko nukketeatteri osallistua talouden pedagogisointiin?

Tuomo Alhojärvi kirjoitti joitain vuosia sitten Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa talouden pedagogisoinnista, vastuun ottamisesta siitä, että kehitettäisiin uudenlaisia tekemisen rihmastoja, joissa taloutta haastetaan tekemällä ja toimimalla toisin.

Nukketeatteri rakentaa jo nyt yhteistekijyyttä ja yhteisötalouksia. Tilanteessa, jossa rahaa ja resursseja tuskin tulee lisää, kenttä kehittää edelleen omia resilienttejä ratkaisujaan.

• Posthumanistisessa ekokriisin ajassa nukketeatteri on tulevaisuuden puolella.

Nukketeatteri ehdottaa toisenlaista horisontaalista suhdetta nuken ja ihmisen, elollisen ja elottoman välille. Nukketeatterin materiaalisuus on esineen ja inhimillisen toimijan tasavertaista toimintaa, jossa ihminen usein astuu taka-alalle, luopuu omasta egostaan, siinä ollaan muun palveluksessa. siinä materiaalit esiintyvät.

• Nukketeatterin spekulatiivisuus.

Nukketeatteriin sisältyy kiehtova spekalatiivisuus. Sillä on keinot luoda outoihin ja mahdottomiin maailmoihin sijoittuvia teoksia. Spekulatiivisen fiktion tapaan nukketeatteri on hieno maailmanrakentaja.

(9.11.2019 Turku)