Asta Heinämaan ja Sini Pesosen Elämänvoima on hyvää tekevä esitys. Milloin joku esitys oli antanut hyvään seksin, kylvyn tai saunomisen tuottamaan nautintoon ja lämmön tunteeseen. Ei niin esityksissä käy. Sitten ovat tietenkin aivo-orgasmit erikseen. Teatterissa nautinto jää kiusalliseksi tirkistelyksi. Rehdimpää on katsoa pornoa tai sitten mennä jonnekin muualle.
Elämänvoiman nautinto syntyy tekstin ja esiintyjien – Arttu Kurttila, Anne Pajunen, Ilja Peltonen ja Tiina Weckström – yhteenkytkeytyneisyydestä, kaikki eri materiaalien levollisesta tavasta olla yhdessä ja yhteydessä toisiinsa.
Utopistisena ehdotuksena siitä, mitä kirjoittaminen ja esittäminen – elämän tavoin –voivat olla: aistimusvoimaista, ruumiillista oleilua – kysymys on syvemmästä filosofisesta ja poliittisesta projektista. Nautinnossa on poliittista muutosvoimaa. Tämä esitys, kokonaisdramaturgia – sekä kuvittelemani kirjoittamisen ele, ohjaamisen, yhdessä tekemisen ja näyttelemisen/esiintymisen ruumiit, materiaalisuus ehdottaa meitä etsimään vaihtoehtoisia tapoja olla
Ryhdyin miettimään viljelyä, kirjoittamista ja esittämistä nautintoa tuottavina alueina – eikö kaikissa ole kysymys jostain orgaanisesta prosessissa, jota ei voi pakottaa.
Tuo nautinnon mielihyvä alkoi jo kolmiosaisen esityksen ensimmäisessä osassa, lyhytelokuvassa (Ina Niemelä) komediassa nautinnossa. Nainen hoitaa viljelypalstaa, kaikki se elämän voima pörriäisineen – pörriäishotelli
Ylen Pelasta pörriäinen -sarjan osassa Kukkia ja karvaisia rakastajia ja kuunnella Samalla tavoin tuo aistikkaat äänet off-äänenä rakastelun ääniä . Mietin myös Anna-Maija Karvosen-Anu Puolakan ja Samuli Niittymäen Amor Fatia – nautintoa saven kanssa
Tiina Wekcström laulamassa Matti Puurtisen ja Turkka Malin La Dolce Vitaa (1989) ”Minä sammutin elämän onnea vaan…minä osasin onnea anoa vaan…” Rokkibeibi https://music.youtube.com/watch?v=eEpT0y-G7Fs&list=RDAMVMeEpT0y-G7Fs
Onko tämä spekulatiivinen esitys siitä, mitä voisi olla, utopia meidän mahdollisuuksistamme olla yhdessä, olla vähemmän päämäärätietoisia, tahtovia, ikuisesti kurkottamassa tämän hetken ohitse jonnekin toisaalle. Pastoraali-idylli – eläimet meissä
Utopioita tutkinut brittisosiologi Ruth Levitas on kirjoittanut teoksessaan The Concept of Utopia siitä, miten utopiassa ilmaistaan haluja ja toiveita paremmasta olemisen tavasta. Utopia on mahdollinen. Elämänvoima näyttää tietä siihen, miten voisimme kuvitella ja toteuttaa elämänvoimaa tuottavia parempia tapoja elää ja toimia yhdessä.
Teemestarin kirjassa Noria miettii:—”voiko jossain olla maailma, jossa kaikki voivat istua juomassa teetä ilman että valta kuuluu yksille ja pelko toisille? Se oli maailma, josta teemestarit olivat aina uneksineet, jota he olivat rakentaneet, jota he olivat vartioineet – mutta oliko se koskaan ollut todellinen, voisiko se koskaan olla.” Elämänvoima ehdottaa ja auttaa uskomaan, että sellainen maailma voisi olla.”
Elämänvoima saa miettimään kirjoittamista ja esittämistä kokonaan uudesta vinkkelistä – välittämisenä, kasteluna, maaperän möyhentämisenä, kanssatoimijuutena ja keskinäisten suhteiden ja rihmastojen synnyttämisenä. Tässä materiaalistetaan maailmaa, tulevia tapoja olla , menemistä kohti vaihtoehtoisia hyviä tulevaisuuksia – ekologisessa jälleenrakennuksen ja postkoronan ajassa. Meillä on toisemme, meillä on elämän pienet ilot – olkoon sitten toffeet, saunan lämmitys.
