Elonkehän  ahdinko, ilmastonmuutos ja luontokato rinnastuvat Emmi Castrénin fyysisen teatterin sooloteoksessa the Gynecologist naisen lisääntymiselinten oireisiin ja sairauksiin. Ilmastonmuutos on kuin endometrioosi. Ei tavanomaisin rinnastus, mutta tämä absurdius pitää kutinsa. Castrénin gynekologihahmo sukeltautuu tekemään Äiti Maalle sisätilatutkimusta kohtuun, munanjohtimiin ja munasarjoihin. Ekokriisiä voidaan lähestyä myös näin.

Teoksen mykkäfilmin kehyksessä nainen tulee gynekologin vastaanotolle valittaen vaivojaan. Ei muuta kuin tutkimaan. Punainen pingotettu kangas ympäröi näyttämöä. Tähän jättikokoisen kohdun sisätilaan   pöllähtänyt ja koominen gynekologimme Dr. Freon (!) hysteroskooppinsa avulla tunkeutuu. Hän  liukastelee pinnoilla, jalat vinksin vonksin.  Kohdusta sitten äiti maan munajohtimiin, munasarjoihin näytteitä ottaen, tunnustellen, haistellen. Alkaa matka kuivuudesta kärsiville alueille, sademetriin, muovin täyttämään mereen, jossa mereneläjät tukehtuvat. Hän kuuntelee stetoskoopilla, kerää näytteitä purkkeihin ja palaa mikroskooppina ääreen näytepaloja tutkimaan. Sairauskertomukseen kirjautuvat synkkenevät havainnot.  Potilaan tila on kriittinen. Hätätila ilmeinen, enää ei riitä vain oireiden hoitaminen. Dr. Freonin uteliaan kliininen mielentila muuttuu myötätunnoksi. Enää ei voi olla tunteettoman välinpitämätön.

Esiintyjä tilanveistäjänä

Näyttelijä Emma Castrén  on  valmistunut Teatterikorkeakoulusta ja Jacques Lecoqin fyysisen teatterin koulusta, samoin kuin teoksen ohjaaja, sirkustaiteilija Jenni Kallo.  Kallo Collectiven ja Tehdas teatterin yhteistuotantona tehty esitys toteutetaan fyysisen teatterin ja miimin keinoin. Sanoja ei tarvita.  Ruumiin liikkeet, energiat, rytmitys puhuvat. Ja tietysti äänimaailma ja valot.

Tunnen huonosti fyysistä teatteria ja miimiä. Hävettävän harvoin olen sen äärelle asettunut. Nyt Castrénin sooloteos teki minut uudella tavalla tietoiseksi näyttämöstä konkreettisena avaruudellisena ajan tilana ja samanaikaisesti mielikuvin, fyysisin liikkein muovailtavana rajattomana erilaisista energioista täyttyvänä  tai tyhjentyvänä tilana, johon saa ilmestymään uusia tiloja, uusia kumppanuuksia – ihan mitä vain. Tekijät varmasti naurahtavat alkeelliselle oivallukselleni, joka fyysisen teatterin maailmassa on ihan peruskamaa. Minä en vain koskaan ollut sitä näin selvästi kokenut.

Castrenin näyttämöhahmo on jatkuvasti suhteessa tilaan. Hän on tilaa energisoiva taikuri, jonka liikkeet taikovat näkyviin uusia maailmoja ja tapahtumia – tyhjällä näyttämöllä.  On kiehtovaa katsoa, miten Castrén kovertaa tai veistää tilaa, luo liikkeillään käsityksen tilasta, sen mittasuhteista ja muodoista, materiaaleista ja muista materiaalisista toimijoista. Näkymätön tila ja sen näkymättömät muut itse tilanteet ja tapahtumat –  tulevat näkyviksi. Tiedän tarkasti, missä me olemme ja miltä tuntuu.

Mielikuvissani Emma Castrén on kuin kuminauhaa tai valtaisat hengittävät keuhkot. Liike ei pysähdy, tarkasti aksentoitu liike on jatkuvaa tapahtumaa ajassa ja tilassa. Ruumis on jatkuvasti suhteessa johonkin, matkalla kohti jotain tai etääntymästä jostakin. Tätä jännitteiden, pingottumisen, irtipäästämisen, vetäytymisen maagista vaikutusta on vaikea pukea sanoiksi. Liikkeet ovat kuin aaltoilua tai plastista musiikkia. Olen miltei yhtä pöllämystynyt kuin Dr. Freon.

Teos on nähtävissä Helsingissä toukokuun lopussa  26.5. Ylioppilasteatterin Nukketeatterifestivaalilla.

Esitystiedot:

Käsikirjoittaja, koollekutsuja & esiintyjä: Emma Castrén
Ohjaaja: Jenni Kallo
Valosuunnittelija: Vilma Vantola 
Äänisuunnittelija: Iida Hägglund
Lavastussuunnittelija: Gemma Tweedie
Pukusuunnittelija: Mirva Mietala
Lavastusassistentti: Oscar Dempsey
Lääketieteellinen asiantuntija: Laura Elo
Tuotanto: Tehdas Teatteri & Kallo Collective