Gräns/Hermes – Rasmus Slätiksen hieno luentoesitys rajoista, kun elämät ja maailma nyrjähtävät radoiltaan

LUKUAIKA: 3 min

Teatteri Viruksen studion tilassa on nyt kirkkaan vihreä lattia ja katosta riippuu pasuuna. Rasmus Slätis vastaanottaa meidät ovelta ja siirtyy mukavamme studioon. Hän kertoo, että isä kuoli syöpään juuri vähän ennen pandemiaa. Poika kertoo isästään, kemististä, joka soitti pasuunaa ja valokuvasi.

Gräns/Hermes on näyttelijän surutyötä ja hyvästijättöä. Materiaalisesta lähtökohdasta isän kuolemasta alkaa matka. Henkilökohtaisuudesta, elämän ja kuoleman mysteeristä alkaa haarautua ulottuvuuksia metafyysiseen ja ekologiseen ja poliittiseen – muuntumiseen ja metamorfooseihin. Hengittäminen on poliittista.

Slätis on Hermes, sanansaattaja.  Hermes saattoi kulkea tämän maailman ja manalan välillä. Slätis liikkuu nyt rajanylittäjänä pohtien elämän ja kuoleman rajaa ja rajojen sulkeutumista pandemian aikana isän kuoleman jättämässä tilassa. Slätikselle tukehduttava virus on samalla oireellista ja poliittista. Se oli tilanne, jossa mikään ei saanut liikkua: eivät happi, sanat, kieli, ajatukset, ideat, kehot organismit.

Nyt ei oleilla hermeettisen sinetin hapettomuudessa. Slätiksen Hermes ohjaa meidät kynnysten ylitse ja sinetin lävitse ensiksi ikuisen elämän, hengen ja materian rajojen tutkijoiden Isaak Newtonin mekanistis-materialistisen maailmankuvan äärelle ja William Blaken Eurooppa-profetiaan, ihmisen luolaan ja sen viiteen ikkunaan. Blaken profetiassa yksi ikkuna tarjoaa ulospääsyn, jota ihminen ei kuitenkaan halua – koska varastettu ilo ja leipä vankeudessa maistuvat makealle.

Teoksessa on mestarillinen dramaturginen kuljetus. Slätis toimii teoksen alussa kuin kuka tahansa asiantuntija, joka välittää meille ajatteluaan. Slätis luennoi, hän on suorassa kontaktissa meihin. Teos  liikkuu isän elämässä, ruumiissa, sairauden yksityiskohdissa. Se saa liikuntansa sellaisista konkreettisista tosiasioista kuin isän ammatti, isän pasuunansoitto ja valokuvaus.

Poika muuntuu isäkseen. Kuollut isä on kaikkialla. Katsomme ajattelun ja muuntumisen prosessia. Slätis kokoaa itseään, keskittyy, alkaaksensa jälleen uudenlaisen kuljetuksen, hän muuntuu ja transformoituu. Tila täyttyy ajattelun liikkeestä ja musiikista.

Luennoitsijana mustissa vaatteissaan kuulijansa vastaanottanut Slätis riisuu teoksen vaatteensa. Alaston maailmaan tullut ruumis ottaa pasuunan. Tanssii. Hengittää pasuunaa, antaa sen hengittää omaan ruumiiseensa. Pasuunan voi puhaltaa ääntä, pasuunan voi saada puhaltamaan ilmaa myös ulospäin.  Pasuunasta tulee kaikki se ääni, elämänvoima, joka meissä kulkee keuhkoissa. Isä materialisoituu pasuunaksi. Alaston ruumis ja toinen materiaalisuus, pasuuna. Pasuunasta tulee kanssaesiintyjä, hengittävä tai hengittämästä lakannut olento. Slätis puhuu isän ääniraidasta, kehon subvokaalisesta, sisäisestä puheesta. Isän kehon äänet loppuvat, jos tämä sisäinen puhe lakkaa ja loppuu. Ikään kuin poika pitäisi poissaolevaa isää vielä läsnä, pitää käynnissä tätä subvokaalista puhetta.

Ja lopussa alaston poika pitää pasuunaa hellästi sylissään. Pietá. Hän purkaa pasuunan osasiinsa, kuin rituaalina, osa kerrallaan, hitaasti.  Jokainen pasuunan osa on osa isää. Slätis nimeää jokaisen pasuunan osan: isän hampaat, suuontelo, kieli, nielu, epiglottis, cricoidirusto, nielun supistavat lihakset, kurkunpään seinämän ala- ja takaosat. Hän etenee paksusuoleen, peräaukon sulkijalihaksiin ja exitukseen. Latinankieliset ruumiinosat kaikuvat hiljaisina kuin sielunmessussa.  

Gräns/Hermes on liikkuvuuden ja rajattomuuden puolustusta. Elämänvoima kaihtaa rajojen sinetöityä  sulkeutuneisuutta. Teos on muunnelmien, erilaisten singulaarisuuksien  ylistystä. Elinvoimaisuus on haurautta, jatkuvaa elävöittämistä, avoimuuksia, jatkuvuuksia. Italialaisfilosofi Emanuelle Coccian  mukaan kaikki elävät olennot ovat metamorfoosin kautta toisiinsa yhdistettyinä. Ihmiselämä on sekoittuneisuutta, jatkuvaa muuntelua ja muodonmuutoksia. Elävät ruumiimme, menneet ja tulevat ovat yhtä samaa elämää. Sama elämä voi jatkua eri ruumiissa. Slätis puhuu Gaian ruumiin metamorfoosista. Olemme maallisen kallioperän, sen elävän muunnelman metamorfoosi. Ja samalla  kooste mitä erilaisimmista ja monimuotoisemmista osista.

Gräns/Hermes luentoesitys on esityshybridi. Se näyttää, miten esitys käyttää mitä tahansa materiaaleja ja esittämisen tapoja. Se on vuoropuhelua taiteen, filosofian, historian ja nykyhetken kanssa – rajatonta liikehdintää yksityisen ja yleisen välillä. Rajojen ylitys teos on Slätikselle tekijä-esiintyjänä.

Gräns/Hermes on kuljettanut mukanaan myös Italialaisfilosofi Franco ”Bifo” Berardin ajattelua. Berardi kirjoittaa kaaoksen tilan kohtaamisesta teoksessaan Breathing: Chaos and Poetry ja kysyy, onko olemassa ulospääsyä finanssikapitalismin ruumiista ja pakoa tukehtumiselta. Berardille pelastus on runous, voimattomuus ja heikkous. Runouden avulla voimme saada takaisin oman hengityksemme rytmin ja oppia hengittämään kaaoksessa. Gräns/Hermes on ruumiin runoutta, rauhoittavaa hengitystä kaaoksessa.

Slätis märehtii maailmaa, prosessoi sitä monivatsaisesti (minulle tämä märehtiminen on kunnioitusta herättävää toimintaa). Gräns/Hermes on vastarintaista tapahtumista. Se sysää kuulijoita/katsojia tuntemaan ja ajattelemaan uusin tavoin. Ollaan aistillisessa tulemisessa, sellaisessa, jossa jokin muuttuu lakkaamatta joksikin toiseksi (kiitos Deleuze).  Muuntelen fenomenologi Merleau-Pontyn teoksessaan Silmä ja mieli esittämää ajatusta: Näyttelijä lainaa ruumiinsa maailmalle.

Ei tämän teoksen osa voi olla kuollut. Sen elämä ei saa päättyä näihin Viiruksen esityksiin. Aivan liian ainutkertainen esitys menetettäväksi.

LÄHTEET – Rasmus Slätiksen teoksen aineisto

William Blake, William: Europa, en profetia. Svensk översättning Peter Glas. Bakhäll. (Alk. 1794)
Emanuel Coccia: Metamorphoses. Polity Press, Cambridge, 2022.
Franco Bifo Berardi: Breathing: Chaos and Poetry. Semiotext(e), 2019.
William S Burroughs: The ticket that exploded, Penguin modern classics (alk. 1962)

Av Karolina Ginman, Joonas Leppänen, Fabian Nyberg och Rasmus Slätis

Text koncept och på scen Rasmus Slätis

Scenkomposition, koreografiKarolina Ginman
Dramaturgi Rasmus Slätis och Karolina Ginman
Rums- och ljusplanering Fabian Nyberg
Musik Joonas Leppänen
Ljudplanering Karolina Ginman och Juri Jänis

Teknik Juri Jänis
Producent Nya Rampen / Rasmus Slätis