“What is the probability our of all possible possibilities that we are the ones who have gathered here today.
Or is it the necessity that we are here today together? That there is no other option.
Both of these are equally possible.”
Just around the corner
Yö-gallerian festivaaleilla koreografin, mediataiteilijan ja robottipallon teos Just around the corner harjoitti tulevaisuudentutkimista auttaessaan hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Todennäköisyys ja mahdollisuus ovat pidemmälle meneviä väitteitä siitä, mitä oikeasti voisi tapahtua riippumatta ihmisten uskomuksista.
Gallerian lattialla on kolme sisäkkäistä punaisen, mustan ja hopeisen lattiateipin rajaamaa neliötä. Suurimman neliön ulkoreunoille muodostuu vielä johtojen neliö. Kuin virityksenä tulevaan seuraamme valon kiihkeää kulkua lattiateipin ulkopuolella, aika ajoin kytkennät naksuvat. Valo alkaa muistuttaa elävää olentoa.
Pieni punainen robottipallo alkaa yhdestä kulmasta oman vaelluksensa pitkin neliöviivoja. Jokaisesta kulmasta aukeaa uusien vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kirjo. Pallo saattaa pysähtyä tai jatkaa kulkuaan eteenpäin tai yhtä hyvin palata takaisin.
Miten robottipallon ja tanssijan yhteisesiintymisessä tapahtuu? Teoksessa tanssija havainnoi robottipallon liikesuuntia ja liikkuu pitkin viivaa kulmasta kulmaan. Robottipallon liikehdintä saa miettimään erilaisia tietoisuuksia, ruumista ja suuntia kohti tulevaisuutta – lähellä tai kauempana. Se alkaa muistuttaa inhimillistä toimijaa., jonka toiminta ei ole mitenkään suoraviivaisen suunnittelua ja ennakoitua.
Taijonlahti seuraa robottipallon liikehdintää. Pallon pysähtyessä myös Taijonlahti pysähtyy, jatkaa eteenpäin tai peruuttaa. Yhdessä vaiheessa Taijonlahti luopuu neliön ja viivojen vaihtoehdoista. Poistuu neliöstä, avaa oven ja poistuu koko galleriatilasta. Pallo ja Olsonen mustassa tutu-hamosessaan mustana joutsenena jatkavat.
Robottipallon tulevaan toimintaan liittyy epävarmuustekijöitä. Se ei toimi ”virheettömästi”, sen liikkeisiin sisältyy suuri määrä ennakoimatonta sattumaa. Gallerian lattia on oma materiaalinen toimijansa, sen pinta tulee tahattomasti muodostaneeksi esteitä, niinpä robottipalloesiintyjämme eksyy suunnastaan harhapoluille. Se palautetaan takaisiin. Teoksen kuluessa se jopa yrittää päästä ulos tilasta, samasta ovesta, josta tanssija on hetkistä aiemmin poistunut. Jäikö pallo kaipaamaan kanssaesiintyjäänsä? Ymmärrän hyvin, ettei tällä robottipallolla ole niin sanottua vapaata tahtoa. Se on ohjelmoitu, mutta sitä ei ollut ohjelmoitu juuri tällaiseen liikkeeseen ja vapautumiseen teippien muodostamasta neliön liikeradan vankilasta. Robottipallo saa suuren määrän inhimillisiä piirteitä. Robottipallon ja tanssin kanssaesiintymisestä muodostuu herkkää yhteisyyttä. Aivan samoin kuin neliöitä ympäröivissä johdoissa kulkeva valo ja naksunta.
Samastumiseen ei tarvita ihmisenkaltaisuutta. Teos on kuin pienimuotoinen käytännöllinen koe siitä, miten näemme toiseuden ja rakennetaan yhteistä maailmaa yhdessä. Elämme yhä enemmän maailmassa, jossa ihmiset ja koneet ovat vuorovaikutuksessa ja symbioosissa. Just around the corner saa miettimään syvemmin sitä, miten oikeastaan lähestyn tätä vuorovaikutusta, millaisia käsitteitä käytän, mitä tapahtumaan projisoin ja millaista myötätuntoa koen. Olen milteipä hämmentynyt siitä, miten paljon tunteita projisoin pieneen robottipalloon, sen kulkemiseen kulmasta kulmaan sille varatussa neliössä ja miten sen ”irtiotto” tuntui huojentavalta.
Iina Taijonlahti on aiemmin esiintynyt humanoidirobotti Momon kanssa LIFT – New Dimensions of Media, Arts & Culture tapahtumassa (2019) Atte Olsosen Koneistos-teos loi synteettisen luontokokemuksen Lux Helsingissä (2023).
Just around the corner sai miettimään ihmisen ja koneen tai teknologian välisen dynamiikan suhdetta ja mahdollisia tulevaisuuskuvia – sekä häiritseviä että vähemmän häiritseviä. Minua ei kiinnosta robotiikka välineellisesti materiaalina tai työvälineenä vaan keskinäisriippuvana suhteena, kumppanina ja kanssatekijänä vailla radikaalia vastakkainasettelua. Minua kiinnostaa se, miten robotit ja teknologia ylipäätään integroituvat yhteiskuntaan ja miten taide voi tarjota kriittisiä ja vaihtoehtoisia näkökulmia.
Robotic art -sivustolta löysin kaikenlaista kiinnostavaa. Sitä kautta tutustuin myös teokseen Robotics and Art – Exploring an Unlikely Symbiosis. Se valaisee sitä, miten robotit ovat integroituneet ihmisyhteiskuntaan ja millaista on jaettu yhteiselo autonomisten koneiden kanssa.
Journal of War and Culture Studies -julkaisun erikoisnumero https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17526272.2022.2121257 keskittyy sodan ”normalisoimiin” droneihin sellaisina kuin elokuva, populaarikulttuuri, kirjallisuus ja kuvataide niitä kriittisesti käsittelevät.
Olen vasta aivan alussa.
