Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön 10-vuotisesitys Diplomaatit odottaa livetulemistaan. Saatoin nähdä läpimenon, jossa meitä oli Kanneltalon katsomossa muutama.
Resepti: Omaa kriittinen katse aikalaisilmiöihin ja pysy heikkojen puolella. Älä karsasta fantasiaa ja naurua. Kirjoita älykäs teksti, jota höystät sanoittamalla tuttuja lauluja uudestaan. Tarjoa näyttelijöille esittämisen ja yleisökontaktin ruokamultaa (käsikirjoitus ja ohjaus Juha Mustanoja) Ota kolme irrottelevaan ilmaisuun ja estradiesiintymiseen kykenevää näyttelijää (Jussi Lehtonen, Antti L. J. Pääkkönen ja Nora Raikamo). Pue näyttelijät assosiaatioita herättävillä asuilla (Noora Salmi). Varusta kolme täydellisyyden muskettisoturilintua kullankimaltavalla vaatenaulakolla, täydellisyyden pylväällä. Avot. Se on siinä. Enää ei puutu kuin katsojakumppanit, ne ikäihmiset, jotka ovat kokeneet, mitä on olla kakkosluokan kansalainen.
Mustanoja on kertonut käyttävänsä Paul Gulinon teoksessaan Screenwriting esittelemää kahdeksan sekvenssin rakennetta. Mustanojalle se näyttäytyy emotionaalisena rakenteena, jolla yleisölle voidaan avata kulloinkin esitettävän kertomuksen logiikkaa. Rakenne vastaa myös logiikkaa, jolla ihminen omaksuu muutoksia. Diplomaateissa muutos tarkoittaa ylimielisten oikeassa olijoiden kiistaa täydellisyyden maantieteellisen keskipisteen sijainnista, ajautumista keskinäiseen väittelyyn, keskinäisten näkökantojen koetteluun, lapselliseen kiistelyyn ja avoimeen konfliktiin, joka johtaa symbolisen täydellisyyspylvään (vaatenaulakon) ja täydellisyysideologian murtumiseen. Pylvään hautajaisista käy tie uuden näkökulman oivaltamiseen.
Mikä tuo uusi oivallus tai väite sitten on? Oman ja toisten heikkouksien hyväksymisestä alkaa yhteisöllinen huolenpito – hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Käy yrttitarhasta polku -laulun sävelin diplomaatit laulavat loppulaulussaan yhteisymmärryksessä:
”Sillä täydellisyyteen ihminen
ei yksinään yltää voi.
Ei yksin ymmärrys riitä
läpi elon mystisen;”
—
”Ei hauraat hahmot syyttä
hae yhteen yhtenään –
Sillä täydellisyyteen ihminen
ei yksinään yltää voi.”
Mustanoja on Jonathan Swiftin ja George Orwellin perillinen käyttäessään allegoriaa yhteiskuntakritiikin välineenä. Diplomaatteja voi pitää myös brechtiläisenä opetusnäytelmänä, joka haluaa opettaa yleisöään ja vaikuttaa draaman ja teatterin keinoin katsojien maailmankuvaan. Diplomaateissa Monty Python kohtaa Brechtin. Tällaisena ilakoivana ristisiitoksena katselin esitystä ja sen allegorisia hahmoja Jesperiä, Kasperia ja Prosperia. Vasta jälkikäteen mietiskelin Diplomaattien näyttämöhahmojen nimiä, joissa Kolmea iloista rosvoa, mutta sitten tuo Prosper, se nimensä mukaisesti menestyjä, entä Kasper ja Jesper? Molempien nimien alkuperä on rahastonhoitajassa. Kolmikon puheissa kaikuu uusliberalistinen kylmän järjen talousretoriikka, yksilön itsehallintavaateet, jopa fasistinen yli-ihmisyysajattelu tai sitten laimea sivistyspuhe.
Maa on niin kaunis -laulun sävelin nämä pöyhkeilevät diplomaatit julistivat ideologioitaan teoksen alussa:
”Verratonta vertaile!
Idolias ihaile!
Rämäkästi raikuu –
titityy, lallallaa!
Täydet tähdet annetaan
ja olkapäillä kannetaan
kun parhaat parhaan paikan saa!”
Diplomaatit paljastaa tällaiset politiikantekijät naurunalaisiksi.
Omintakeisesti koikkelehtiva, omaa logiikkaansa ja poliittista eetostaan seuraava diplomaattikolmikko, Jesper, Kasper ja Prosper, olisi valmis uusiin seikkailuihin, selkkauksiin ja oivalluksiin. Haluaisin myös nähdä Mustanojan lastennäytelmän Otso ja Gorilla. Mustanoja on todennut lasten- ja nuortenteatterin tarvitsevan karaisua. Tervetullutta karaisua tarjoaa myös Diplomaatit, nyt ikäihmisille suunnattuna kiertue-esityksenä