Laura Pietiläisen ihmeenomainen Tähtikolmiot-pienoisesitys täyttää minut hiljaisella hyvää tekevällä energialla. Esitysminiatyyrissä ei ole mitään pakotettua ja väkinäistä liikkuessaan kosmisessa yhdessä olemisen hetkessä Eskuksessa Suvilahdessa.

”Jotta elämä virtais läpi ja sisään. Jotta elämä virtais yhä uudestaan. Jotta elämä virtais läpi ja sisään. Yhä uudestaan lähelleni palaan. ” Laura Pietiläinen

Pietiläisen näyttämöhahmo Laura the Light on All  on kuin toisesta maailmasta. Valmistautuessaan ja keskittyessään tämä hahmo tarjoaa meille mahdollisuuden tanssia Queenin diskohitin We will rock you tahdissa. Erilaisten kehojen vapaata energisoivaa liikehdintää. Saamme teetä ja mustikoita.  

Katsoin Pietiläistä, joka istuu sivussa. Hän on vetänyt keltaisen pikkuverhon kasvojensa eteen – kuin esiripun. Sama silkinhohtava keltainen toistuu sitten varsinaisella näyttämöllä Pietilän esiintyjähahmon verhona, kuin suojana Pietiläisen kertoessa rytmisen kilpavoimistelun ruumiiseen kohdistamasta väkivallasta ja kontrollista.

Laura the Light of All puhuu esityksen alussa  energiataajuuksista. Näihin taajuuksiin on mahdollisuus vaikuttaa. Tähtikolmioiden maailma nimensä mukaisesti koostuu kolmioista.  Ne ovat triangelissa, ne ovat osassa musiikkia. Ne ovat myös liikkeessä, niin kuvittelen, kun katson Pietiläisten tasapainottavassa voimiaan. Pietiläisellä on triangeli ja me kuulemme viikinkien triangelimusiikkia.  Yksi tulkinta viikinkien kolmioista tai kolmiosolmuista liittyykin Odiniin, jolla oli valta kiinnittyä mieleen, tehden ihmisen avuttomaksi tai vapauttaa pelosta ja muista jännitteistä.

Aistin Tähtikolmiota syvimmältä olemukseltaan vapautumismatkaksi kohti oman itsen virtaavaan energiaan.  Vapautuminen tarkoittaa matkaa yhteyteen, valoon – tasapainoon tai harmoniaan ”toisenlaisille taianomaisille eksistenssien kudelmille. Tähtikolmioissa Laura the Light of All ikään kuin yhdistää itsensä maailmankaikkeuteen ja kadonneeseen itseensä.

Auktoriteettien vallasta vapautumisesta

Teos on vapautumista auktoriteettien vallasta,  rytmisen voimistelun kehoon ja mieleen kajonneesta väkivallasta. Rytmisen voimistelijan kuuliainen ruumis on kuin muistikirja tai museo, johon kokemukset tallentuvat.  Syvälle kehoon pesiytyvät tuntemukset, lähes solutason transformaatiot, kun liike tulee ulkopuolelta väkivaltaisesti pakotettuna.

”Virhepisteitä sai esimerkiksi siitä, että kuminauha repsotti puvusta, puku meni pyllyn väliin, pikkuhousut näkyivät, jos korjasi pukua kesken ohjelman, ei tehnyt tiettyjä oletettuja liikeratoja, tuli hypyistä alas tömähtäen, ei ojentanut nilkkoja, hiukset oli auki, tulkitsi sääntöjä omalla tavalla, oli liian outo eikä tiennyt lukea lajin sanomattomia sääntöjä.” 

Tähtikolmiossa kuuluvat Wilhelm Reichin ajatukset siitä, miten traumat tallentuvat lihaksiin, hermojärjestelmään ja kehoa ympäröivään energiakenttään. Alussa vapautuneesti tanssimamme We will rock you -teos osoittautuikin myös rytmisen voimistelun väkivaltaisesti kuriin asetettujen ruumiiden musiikiksi!

”Voimistelijakehoni toimitti liikkeitä, joissa anarkisti sieluni kapinoi. Mikä vapauttaa kehon, vapauttaa sielun.” 

Tähtikolmioissa anarkistisieluinen esiintyjä räppää verhonsa suojissa vapautumistaan:

”valtaa haluaa ne jotka kaipaa rakkautta

joka ei täyty

Täytyy tyydyttää niiden egoja

Ja toisista tulee sekoja

Kun niiltä vaaditaan tekoja ilman sielun johtoa

Se johtaa johdon irtoamiseen seinästä siis itsestä

Tulee tyytymättömyys 

Puute

Uute suonissa sakkautuu jumiutuu 

saa jengin upgreidaan ja sillä feidaan 

pois jotain aitoo

Tulee metoo ku too much mutta myös me one 

ainoojoka tekee niinku tekee ja tuo variaatioo kaikkien eksistenssiin ja pistää elämän potenssiin sata tai tuhat” 

Laura Pietiläinen

Rakentavan energian tarpeesta

Tähtikolmiot esityksellistää ei vain lapsien vaan kaikkien ihmisten herkkyyden ja ainutlaatuisuuden suojelua.

”Usko omaan valoon

Oloon

Vaikka noloon sooloon”

Laura Pietiläinen

1900-luvun alussa useat taiteilijat reagoivat todellisuuden kriisin tavoittelemalla todellisuuden näkymättömiä tasoja ja aistit ylittäviä havaintoja. Nytkin henkisyys ja esoteria näkyvät esityksissä ja näyttelyissä. Kyse ole hörhöilystä vaan feministisestä, antikolonialistisesta ja antikapitalistisesta vaihtoehtoisten valtarakenteiden tutkimisesta kuten  S Elizabeth teoksessaan The Art of the Occult (2020) kirjoittaa. Taiteilijat liikkuvat tuntemattomissa sfääreissä, energioissa ja maailmoissa vastauksena nykyhetken kriisien tuottamaan haurauteen, epävarmuuksiin ja pelkoon.

Maailmankaikkeus on tulvillaan moniasteista ja -tasoista valoa, joka on energiaa.  Tätä kaikkea  Tähtikolmiot esityksellistää. Esitystilan seinustoilla hehkuvat lämmintä valoa riisipaperivalaisimet. Näyttämön taustalla on kaksi Sara Pathiranen valontäyteistä  keltaista hehkuvaa maalausta. Ikään kuin valo ja energia purkautuisi pimeästä energiasta tai valontäyteinen hahmo sinkoutuisi maan raskaudesta ilmoille. Pathirane tekee jokaiseen pienoisesitykseen maalauksia kuin vuoropuheluna ja kuvallisena matkaan saattajana.

Pietiläinen ja Pathirane ovat jo aiemminkin tehneet yhteistyötä videoteoksissa. Vuodesta 2021 lähtien Pathirane ja Pietiläinen ovat tehneet yhdessä tanssivideosarjaa Tähtien alla. Miten herätetään henkiin Helsingin kaupunkiluonnossa järisyttävässä muutoksen tilassa olevien paikkojen energeettiset henget? Sarja nähdään Oksasenkatu-galleriassa elokuussa.

Tekijyyden etiikasta ja laajennetusta yhteisötoimijuudesta

Miten teokset tulevat maailmaan? Keitä ja mitä kaikkea teoksen ympärillä ja sisällä liikehtii?  Keitä kaikkia teos tunnistaa kumppaneikseen ja arvostaa kumppaneinaan? Yksinäistä taiteilija(neroa) ei juurikaan näe. Mutta nykykapitalismikin on hyvin verkostoitunutta, sen voima piilee yhteyksissä ja yhteistyössä. Se on imenyt yhteisöllisyydenkin itseensä… Miten siis toimia ja miten ilmaista ja artikuloida omaa tapaansa toimia?

Ei pelkästään esitys vaan myös Tähtikolmiot-teoksen käsiohjelma laittoi tällaiset ajatuskulut liikkeelle. Ryhdyin miettimään yhteisötoimijuutta. Pietiläisen teoksen käsiohjelma kertoo laajentuneesta yhteisöllisyyden eetoksesta. Se antoi kiitokset näkyville ja näkymättömille, inspiroiville ja avaaville hengille ja kanavoijille.  Mentoroijalle ja henkiselle tuelle, myös oman lapsen hoidosta huolehtineille, taloudelliselle avulle. Pieni käsiohjelmakin voi edistää yhteisen hyvän toteutumista.

Ajan hidastamisesta

Tähtikolmiot kestää 30 minuuttia. Se synnytti tarpeen pohtia myös aikaa. Miten kuohkeaa, hiljaisesti hyvää täynnä voi olla yhdessä vietetty aika!  Teos on toinen osa Pietiläisen Tähtilapset maailmalla -pienoisesitysten sarjaa.  Kappaleittain valmistuvista teoksista rakentuu kokonaisuus, joka toivottavasti on mahdollisuus nähdä kokonaisena.

Tietyn aikakauden tai tekijän teoksissa ilmenee omanlaisensa kronotopia – ajan ja paikan yhdistelmä, joka ilmentää teosten/lajin/aikakauden maailmankuvaa. Näin pohdiskeli kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin. Tuo kronotopia voidaan liittää koskemaan myös elävien teosten ruumiiden liikelaatuja ja sisäistä dynamiikkaa. Olennaista on se, miten esityksissä aikaa tehdään, miten paljon aikaa käytetään, miten aikaa hidastetaan, pysäytetään tai kiihdytetään. Modernissa esitysten dynamiikka  kiihdytettiin ajanjaksona, joka vielä uskoi kehittyvään tulevaisuuteen ja muutokseen paremmasta.

Sarjallinen ajattelu ja hidastus puolestaan ovat yksi tapa vastustaa kaikenlaista (kapitalismin) kiihdytystä, josta IHME Helsingin toiminnanjohtaja ja kuraattori Paula Toppila kirjoitti kirjoitussarjansa ensimmäisessä osassa Kuvitellaan nyt tulevaisuutta. Hän pohti tapoja, joilla taide voi toimia resonoivammin.

Nyt juuri myönnän olevani malttamaton. Toivon, että voisin nähdä Laura Pietiläisen Laura the Light of Allin kokonaisuudessaan pian.