”Sä voit päästää irti”
Avaruusantenneissa olin henkisellä avaruusmatkalla, jonka Laura Pietiläinen ja Lauri Antti Mattila anteliaasti tarjosivat kuukausi sitten Liisa Pentti + Co -studiolla. Kirjoittamiseni tulee pahasti jälkijättöisesti, mutta teoksen sisäinen hyvää tekevä hehku ei ole kadonnut.
Laura – the Light of All -esiintyjähahmon hiljaisesti väreilevä rakkaudentäyteinen energia on ainutlaatuista. Sen voitelemaksi tulin jo aiemmin: Avaruusantennit on Laura the Light of Allin Tähtilapset maailmalla -pienoisesityssarjan kolmas osa. Aiemmat esitykset ovat Tähtilasten paluu (2022 Kivinokka, yhteistyössä Sara Pathiranen ja Sirja Puurtisen kanssa) ja Tähtikolmiot (2023 Eskus, yhteistyössä Sara Pathiranen ja Riikka Pietiläinen-Caffreyn kanssa). Luvassa on jatkoa edelleen.
En tiedä, voiko energia voidella lävistämisen sijaan. Mutta siltä minusta tuntuu näiden teosten taikapiirissä. Mitä siis tapahtui? Mitä Laura – the Light of All ja Lätsä tekevät kanssamme? Tärkein kysymys on se, mitä me teemme ja koemme yhdessä tällä matkalla, joka alkaa avaruusolentojen tervetuliaispuheesta ja kutsusta osallistua antenniharjoitukseen. Omat antennimme päässämme käveleskelemme yhdessä pitkin poikin tilaa, aistimme tilaa.
Aistimme Laura the Light of Allin tunnustusta, Lätsän laulua ja esiintyjien yhteistä räppiä kohti irti päästämistä, katsomme atlantis-lemurialaisen tanssin. Teoksen liikelaadut purkavat kivettynyttä vihaa, nyrkkiin tiukasti puristuneita käsiä ja miltei spastisia jalkoja. Kadonneet mantereet kohtaavat toisensa jälleen. Ehkä meissä on kosmisen muistin palasia.
Tämä musiikillinen tanssiesitys luonnehtii itseään ”tähtien välissä kulkevaksi tai hortoilevaksi B-luokan teokseksi”. Se on täynnä vilpitöntä iloa ja leikittelyä, sellaista pöhköä mielikuvituksellista sekoilua, johon vain lapset ja autuaasti irti päästäneet pystyvät. Laura of Light of All ja Lätsä poistuvat tilasta ja ilmestyvät touhukkaina taikureina, olemme teekutsuilla, osallistumme piiritanssiin ja tanssimme Let´s go Crazyn tahdissa.
Lätsän Ulkoavaruudessa lähdetään matkaan:
…
Lapset menkää sisään pölykapseliin
Isä pakkaa kamat kahteen pahvilaatikkoon
aamulla kuudelta jo hereillä mä oon
keskellä syksyä kesän valo
pölykapselinmuotoinen lentävä talo
Lapset menkää sisään pölykapseliin
Lapset menkää sisään pölykapseliin
Lapset menkää sisään pölykapseliin
Lapset menkää sisään pölykapseliin
Hehkuva olento olohuoneessa
punainen limamöykky lastenhuoneessa
se viestii minulle miedolla tuoksullaan
heittäkää hyvästit on aika jättää Maa”
Laura the Light of All on vapaasti suomentanut Radioheadin itseinhoa ja masennusta tihkuvan Creepin:
”Sä oot niin erityinen
Haluun olla erityinen
Mut mä oon ällö
mä oon outo
Mitä vittuu teen täällä
en kuulu tänne”
”Jos tunnet sisällä kipua” rohkaisee: ei tarvitse tuntea kipua. Hajalla ja ahdistuneena, sydän tulvimassa surua ”sä voit päästää, sä voit päästää, sä voit päästää irti”. Lohdullisesti se kutsuu luokseen,”tuu ku tuut”. Sinua odotetaan, kaikki vie aikansa.
Ja Päästää irti -räppi:
”päästä irti päästäs
päästä irti käsistä,
irti käsitteistä
maailma käsitteiden jakama
käsitteet on verhot
käsittämätön lakana
käsineet on välissä
mut mitä on takana”
…
”ihan kohta hohtaa kaikki kultaista valoa
kullan kajoa
ajoa vapaana
ajaa vaan vapaana
päästää irti”
”jos sua vituttaa,
on ok olla suuttunut
jotta voi olla suo,
pitää olla suostunut
suo edellyttää halua
antaa veden valua”
Avaruusantennien matka tuntemuksiin ja mielenmaisemiin on huima. Avaruusantenni on prosessi, jonka päässä loistaa valo. Valoa on jo esiintyjien puvuissa Ne hehkuvat auringon keltaista energiaa silkkimaalauksineen Ne on taiten tehty muistuttamaan kaikkea sitä, mistä lasten mielikuvitukselliset naamioasuviritykset koostuvat.
Nämä ihanat avaruusantennit, hiuspantaan kiinnitetyt kaksi antennia – tästä materiaalisesta lisäkkeestä käsin alkaa yhteinen leikki. Antennit ”kytkeytyvät taajuuksiin ja paljastavat katkoksia”. Mihin siis kytkeydymme tämän teoksen prosessissa? Teos toimii kuin meditaationa. Aivoaalloillemme annetaan nyt mahdollisuus liikehtiä erilaisilla taajuuksilla. Kirjoitin alussa siitä, miten energia ikään kuin sivelee tai voitelee. Tässä yhteisessä irti päästämisen kuvitteluleikissä kytkeydymme pois, rauhoitumme ja ankkuroidumme toisiimme. Saamme hetken lepoa.
Ja entä katkokset?
Teos välittää tunnekokemuksia, joita suorituskeskeisyyttä ja kilpailullista tehokuutta korostava uusliberalistinen aika (taide- ja taiteilijapolitiikka mukaan lukien) vaientaa. Markkinat ja 24 h kapitalismi ovat vallanneet myös taiteen ja kulttuurin ja ottaneet niskalenkkiä taiteilijan mielestä, jossa taiteilijan uutta tehokkuuteen ja kilpailukykyyn ankkuroitunutta ideaaliminuutta rakennetaan.
Laura of Light of Allin tunnustus käsittelee kenen tahansa uusliberalistisen ajan taiteilijan tuntemuksia, ”myrkkypistosta”, jonka kielteinen rahoituspäätös aiheuttaa. Myrkkypistosta seuraa kirjo tuntemuksia:
”Tuntui, että toiset ihmiset eivät näe ja arvosta sellaista, mitä itse koen elintärkeäksi. Että olen vankina omassa aukeamattomassa kuplassa ja pienuudessa, enkä voi vaikuttaa omaan elämääni.
Tunteitani olivat muun muassa epäoikeudenmukaisuus, viha, erillisyys, häpeä, riittämättömyys, toivottomuus. Samalla oli kuitenkin taju, että mun ei pidä ottaa tätä henkilökohtaisesti vaan nähdä kaikki laajemmasta perspektiivistä.”
Teos esityksellistää sen, miten tällaista ideologis-poliittista asetelmaa vastaan voi asettua. Avaruusantennit on sitten anteeksiantoa ja vaihtoehtoisten reittien etsintää. Se on itsehoivaa. Avaruusantennit sekä aiemmat pienoisesitykset ovat lempeitä vastalauseita ja ennen kaikkea uudelleen kytkeytymistä.
Avaruusantennit avaa isomman horisontin myös siitä, miten me voimme olla yhdessä, ei vain irrallisina yksilöinä vaan yhteisönä. Esitys on täynnä sisäisen ilon, yhteisöllisten siteiden, leikin ja improvisoinnin potentiaalista voimaa. Ei meiltä mitään puutu, me teemme sen itse. Teoksesta voisi jäljittää myös buddhalaista elämän uudelleenluomisen potentiaalia. Avaruusantennien kaltaiset teokset ovat fyysis-henkisiä harjoituksia, joissa etiikka, estetiikka, spirituaalisuus ja politiikka kietoutuvat yhteen. Ne kyseenalaistavat ruumiin suorittavaa hallintaa ja ehdottavat vaihtoehtoisia vapautumisen kokemuksia.
Teokseen osallistuttuani sain sertifikaatin, joka antaa minulle luvan olla kontrolloimaton. Teoksen sisältövaroitus kertoo sen sisältävän inspiraatiota ja rakkautta.
Avaruusantennit on sukua Esa Kirkkopellon ja Toisissa tiloissa -ryhmän Valaistumiskone – 12 harjoitetta –teokselle. Sen estetiikka ja ilmaisu on erilaista mutta sen sydämensykkeessä on samankaltaista irrottautumisen logiikkaa.
Teostiedot:
Kokonaissuunnittelu, koreografia, esiintyminen, asut, tekstit: Laura The Light of All
Esiintyminen, yhdessä luominen, Lätsän biisit ja omat räppiosuudet: Lätsä
Silkkimaalaukset asuissa: Sara Pathirane
Mentori ja avaruusapu: Lin Da
