Minulle on annettu levollisen tietoinen, samaan aikaan myötätuntoinen ja viileän kriittinen katsomisohje. Näen tilan, valot, lattian, lukijan tilaan asettautumisen. Näen luennan tilalliset ja tekniset fyysiset kehykset.
”Minun salaisuuteni piilee geeneissäni, soluissa, kromosomeissa. Ihminen ja valtio ovat mustia laatikkoja, jotka pitävät sisällään tärkeätä informaatiota.” Jotenkin näin Ole Øwre kehystää luennan ja sanoo kertovansa Chelsey Manningistä. Kamera tuo Øwren/Manningin kasvot aivan lähelleni, hän katsoo suoraan minuun. Tämä on hämmentävän intiimi ja koskettava kohtaaminen näyttelijän ja Manningin kanssa. Vain kamera pystyy tällaiseen intiimiin paljastavuuteen. Kameran tällä tavoin poimimat kasvot ovat perinteisesti naisen kasvoja. Sukupuolen huojutus alkaa jo heti. Live-esityksessä minun ei olisi mahdollista kohdata katsetta näin intiimisti. Huomaan vaistomaisesti kurottautuvani lähemmäs tätä lempeää ja ymmärtävää ja haavoittunutta katsetta. Kuka minua katsoo? Ketä minä katson? Mitä teoksen kirjoittaja/ lukija/Manningin roolihahmo haluavat minun näkevän, kuulevan ja ymmärtävän?
Tunnin mittainen teos kuljettaa lyhyissä kohtauksissa Manningin henkilöhistorian: väärään ruumiiseen Oklahoman raamattuvyöhykkeellä syntyneen pojan lapsuudenkokemuksiin, puolustusvoimiin IT-nörtiksi ja 9/11 alkaneen Yhdysvaltojen terrorisminvastaisen sodan yhdeksi pelinappulaksi, joka patrioottina haluaa lähteä Irakiin ja joka joutuu ristiriitaan myös salassa pidettävän informaation kanssa. Manningin käsittelemä videomateriaali näyttää, ettei sota olekaan niin puhdasta.
Øwre on teoksessa yksi ja monta ihmistä. Øwre kertoo Manningingina lapsuusmuistojaan siitä, miten heteronormatiivinen isä käskyttää poikaansa, joka pukee ylleen siskon vaatteita, käyttäytymään kuin mies. Tietokonepelissä Manning luo naishahmon. Hänellä on myös salainen vapautensa, hän meikkaa. 9/11 muuttaa kaikkea. Öwre/Manning kertoo olevansa patriootti (kuka hänet tällaiseen sai uskomaan ja armeijaan). IT-nörtti puhuu tietokoneiden kieltä, tulee jatkuvasti kiusatuksi, kiusaajat haistavat veren.
Kamera kuvaa salaisen informaation vyyhtiä. Se seuraa näyttämön lattialla kulkevia sekavia kaapeleita ja sähköjohtoja. Kamera näyttää Öwren kasvot, hänen tunnekuohunsa salaisen videoaineiston äärellä, pohdintoja tietoisesta riskistä. Lehdistö ei ole kiinnostunut Manningin aineistosta ja tämä päätyy vuotamaan aineistoa Wikileaksiin. Kuva zoomautuu Manningin ja Adrianin salaisen verkon kautta käymään keskusteluun siitä, miten informaation tulisi olla vapaata. Sitten fokusoidun Manningin sisälle, henkilökohtaiseen vapauteen ja kysymykseen siitä, kuka hän itse on – Olen nainen ja trans. Kamera näyttää yläviistosta Manningin valonauhalla rajatussa sellissään, epäinhimillisen vallankäytön ja hallinnan kohteena eristyksissä.
Manning är fri kuljettaa vapautta kahdella tasolla. Manning katsoo kansalaisvelvollisuudekseen paljastaa armeijan epäeettisinä ja moraalittomina pitämiään toimintatapoja. Kaksi mustaa laatikkoa, yhteiskunnan ja yksilötason salaisuudet, salaisuuksien paljastaminen ja vapaus rinnastuvat toisiinsa. Binaarisuuksien maailmassa totuudet nähdään joko – tai -asetelmina, yksiselitteisinä ja ongelmattomina kysymyksinä siitä, mikä on oikein tai väärin. Kaksijakoinen järjestelmä normittaa sukupuolet kahdeksi, yksiselitteisen oikeiksi ja vääriksi.
Luenta saa miettimään Manningia, ilmiantajaa, sankaria, uhria, petturia, transsukupuolista ulkopuolelle suljettua ihmistä, kärsimystä ja vääryyttä. Manning koki moraaliseksi velvollisuudekseen vuotaa tämän korruptoituneisuuden paljastavia tietoja. Samalla hän paljastaa myös olevansa nainen. Luenta näyttää myös Manningin epäinhimillisen kohtelun kiinnijäämisen jälkeen, mikä johti itsemurhayritykseen.
Öwren esittämä teos – niin ja tässä teoksessa esiintyvät myös kamera ja koko tila – on äänensävyltään viime kädessä toiveikas. Manning on vapaa, vihdoin. Teos näyttää rohkean ilmiantajan, naisen, joka puolustaa demokratiaa ja ihmisen oikeutta olla trans. Chelsey on vapaa. Chelsey oli se naishahmo, jonka Manning lapsuutensa tietokonepeleissä loi.