“This world that we imagine in this room, might be used to gain access to other rooms, other worlds, previously unimaginable… “

Yllä oleva on Emmi Vennan esitysesseen nimi. Se on sitaatti Matrixin ohjaajan transnaisen Lana Wachowskin puheesta, jonka hän piti vastaanottaessaan vuonna 2012 Human Rights -kampanjan palkintoa.  

Vennan teos Kirpilän taidekodissa on poeettista virtaavaa olemista, matkaamista itsessä ja liikkeessä. Vennan luo assosiatiivisia kuvia ovista, portaaleista, aikakapseleista ja toisiinsa vuotavista ulottuvuuksista. Assosiaatiokimppu koostuu ajan siemenistä, rinnakkaisuniversumeista ja eksyksissä olosta.  Esityksessä on voimallista tulemista, puhkeamista, väkivaltaakin, kun ajan siemenet puhkeavat ja jokin murtuu esiin. Tunnen olevani kanssamatkaaja Vennan tai itseni (?) sisällä oleviin lukittuihin, vierailemattomiin ja avaamattomiin huoneisiin.

Taidekoti Kirpilä oli taidekeräilijä ja lääkäri Juhani Kirpilän ja hänen elämänkumppaninsa Kalle Rosenqvistin koti vuosina 1979–1988. Queer oli pitkään taidekodin kaapeissa. Vasta joitain vuosia sitten taidekoti ryhtyi pitämään queer-opastuksia. Nyt Vennan tanssimana matkasta huoneiden halki muodostuu matka ajan luonteeseen, oman ruumiin sisäisiin huoneisiin. Koti kutsuu intimiteetin äärelle, läheisyyteen ja yksityiseen. Salaisista kadonneista huoneista tulee unohtumattoman menneisyyden asuinsijoja.

Teoksen kieli on englanti. Kieli tietoisen etäännyttävä, se luo turvallista ja hengittävää välimatkaa kertovan ja kokevan minän ja kerrotun välille. 

Emmi Venna tekee samaa kuin tilan fenomenologi Gaston Bachelard Tilan poetiikassaan. Hän oleilee näissä tiloissa, tanssii niitä ja niissä elettyä sisäistä elämää ja omaansa. Hän harjoittaa  tanssivaa queeria uneksintaa ja poeettista kuvittelua.

Vennan fluid esitysessee on sukellus tila-ajan tai aika-tilan ulottuvuuksiin, mutta se on myös sukellus ei-binaareihin ruumiintuntoihin.  Sen ele on ruumiinpoliittinen ja identiteettipoliittinen.  Vennan seurassa matkataan syvän euforian kokemukseen omassa kehossa olemisesta, jossa ruumiin tarpeeton kerros sulaa ja purkautuu.

Venna kuvailee tanssia. Se liikkuu jatkuvasti eikä pysähdy tilaan. Venna kertoo löytäneensä tämänkaltaisen tanssin etsiessään tanssia, joka voisi paeta vangitsevaa katsetta, ”silmän koodausmekanismia”. Ajatus silmän koodausmekanismista on kirjailija ja muusikko Authentically Plasticin. Tämä Kampalassa Ugandassa DJ:nä toimiva taiteilija vie tuntemattomille äänialueille, mikä Vennalle tarkoittaa myös pakenemista jäykistä, kiinteistä asioita ja liikkumista niiden lävitse veden tavoin.

Venna  viittaa Terre Thaemlitziin ja hänen ajatukseensa siitä, miten yhteiskunta ei halua unohtaa identiteettikategorioita. Tämän New Yorkin queer-skenen DJ:n ja nykyisin Japanissa asuvan multimediataiteilijan mukaan vapaamieliset humanistiset kulttuurit kyllä tunnustavat, ettei niiden tarvitse vaatia heteroseksuaalisuutta, mutta: ”Ne vaativan vain heteronormatiivisuuttamme”.  Thaemlitzin Elektroakustisessa teoksessaan Deproductions (2017) Thaemlitz käsitteli kulttuurituotannon ja biologisen lisääntymisen välisiä jännitteitä.

Vennan aiemmassa teoksessa Fabulous Muscles oli animaatio, joka oli tehty Vennan liikkeiden pohjalta. Venna palaa nyt ajatukseen animaatiosta. Hänelle se edustaa ihannetanssijaa. Tällainen fluid tanssija tekee liikkeellä tilaa ja venyttää  olemuksellisuuksia. Se venyttää aikaa ruumiillaan ja täyttää elämänvoimalla ja halulla. Tällainen tanssija vastustaa silmän koodausmekanismia.

Aivan kuten animaatioiden tanssi myös Vennan teos pehmentää ja sulattaa jäykkiä kategorioita ja kehyksiä. Teos on turvapaikka ei-binaarille.