Pieni on kaunista. Suuren pienen maailman luomiseen tarvitaan esiintyjä, Talvikki Eerola, jolla on kyky kehystää, rakentaa ja annostella näyttämön lumoa ja intensiteettiä, olla läsnä ja luoda kontakti yleisöönsä. Tarvitaan Leena Sainion tekstien rytmittelyä ja humoristista maailmaa. Tarvitaan pöytä, matkalaukku  ja esiintyjän taskumekko, läppäri orkesterina sekä matkalaukussa esineitä, jotka esiintyjä herättää eloon.

Eerola on valmistanut Leena Sainion riemastuttaviin teksteihin perustuvan matkalaukkumusikaalin Rapuooppera 2–6-vuotiaille lapsille. Harmaaseen isoon takkiin pukeutunut Eerola ottaa yleisönsä Annantalolla vastaan ovensuussa. Takin alta paljastuu värikäs taskupuku. Eerola käyskentelee katsojien luona. Voimme valita isoista, pienistä ja jättitaskuista runoja, jotka Eerola sitten lukee. Taskurunojen lukeminen jatkuu vielä näyttämöllä. Runot ovat päiväkotilaisten vaikkapa laamalle tai kuulle tai koiralle itse kirjoittamia oodeja.  Sainion teoksen nasevasti selittämänä: ”Oodiksi kutsutaan sellaista runoa, jossa kehutaan ja ylistetään jotakuta tai jotakin.”

Kiertävänä esiintyjänä Talvikki Eerola  rakentaa minimalistisilla materiaaleilla oman näyttämönsä, joka tulee vaivatta jaetuksi ja ymmärretyksi. Iso joukko 4–6-vuotiaita vastailee kysymyksiin, kommentoi, laulaa, tanssii, loitsii tai hip hiljaa keskittyneesti katsoo ja kuuntelee. Siellä tanssimme ja laulamme me aikuisetkin.

Näyttämön ja katsomon näkymätön raja on kiintoisa haastavuudessaan. Eerola pystyy tällä rajalla vaivatta liikuskelemaan ja sen ylitse hyppimään. Välillä  hän rikkoo rajaa, juttelee, selittää,  kyselee ja sitten hän on näyttämöilluusion sisässä. Matkalaukusta hän kaivaa pienenpienen näyttämön, jossa on punainen esirippu. Sen takaa näyttämölle astuvat sorminuket Eikukaan ja Eimikään jutustelemaan samoin kuin  Rapuoopperan henkilöt isä- ja äitirapu, lapsiravut. Eerolan harmaa takki ajaa rapumerran asiaa. Eerola antaa äänen minimusikaalin henkilöille ja on läsnä myös omalla kertojanäänellään. Matkalaukusta tulevat unohdetut pehmolelut. Pienenpieni kummitus lentää liihottaa.

Eerola on mainio Sainion sanoilla leikittelylle ja sanojen rytmille herkistäjä. Kuminanauhakuja-runossa ollaan ihan kujalla. Eerola kyselee lapsilta, mikä on loitsu ja sitten hän lausuu kiusaamisen estoloitsun. Hän muuntautuu kahdeksi vähäpuheiseksi kalahahmoksi, jotka pohdiskelevat, onko itsellä evä vai eväät. Tai hän on Eikukaan ja Eimikään, jotka retkeilevät eiminnekään tai tekevät ruokaa eimistään…  

Kakkuresepti tai sanasoppa on ehdoton suosikkini. Eerola heittää kattilaansa aineksiksi

rikottuja lupauksia, kiukuttelua, pahaa tuulta, kyyneliä ja marmatusta.  Anteeksipyynnöillä jauhotettu vuoka  – kuorrutetaan paistumisen jälkeen anteeksipyynnöillä ja koristellaan halauksilla ja suukkosilla. Nuuh!  Hän vetäisee esiin ison rinkelin ja sitten  Pullaa ja rinkeleitä -teksteissä koko joukko tanssii ja taputtaa Eerolan reggaen tahdissa.

”Me halutaan pullaa ja rinkeleitä,

niin meistä tulee ihan enkeleitä!

Nyt lapsille pullaa ja rinkeleitä”

Toivon, että Rapuoopperalla on pitkä elämä edessään päiväkodeissa ja vaikka missä.

Työryhmä:
Esiintyminen, musiikin sävellys, ohjaus ja koreografia: Talvikki Eerola
Nuket, pukusuunnittelu, visuaalinen suunnittelu, nukkenäyttelemiskonsultaatio: Janne Siltavuori
Dramaturginen apu: Arni Rajamäki
Ohjauksellinen apu: Henni Kervinen
Pukujen valmistus: Marita Kuusiniemi
Tuotanto: Wusheng Company