”Auto on seksitihkuttaja ajajalleen”. Enter Exude Esitys kolmelle henkilölle ja yhdelle Chevrolet Camaro -autolle vie seksin tihkuntaan ja lisään, jonka autosuhde rajalliselle ruumiille tuottaa. Esitys on somaattis-spekulatiivista tutkimusta auton kytkeytymisestä seksuaalisuuteen, ruumiillisuuteen, petromaskuliinisuuteen.

”Auto symbolisoi täyttymätöntä himoa ja nautintoa, kliimaksin saavuttamattomuutta. Samaan aikaan se on myös binäärisen sukupuolijärjestelmän sekä ihmisen aiheuttaneiden saasteiden keskeinen symboli.”

Enter Exudessa autoakti käynnistyy pitkäkestoisella esileikillä, jota kolme esiintyjää harjoittavat tunkeutumalla yleisön keskelle.  Suggestiiviset eroottis-seksuaaliset äänet viettelevät ja kutsuvat  fantasioimaan autosta. Auto on fetissi, jossa on kiihottavaa lihan värinää. Kiiltävä metallinen pinta on ihoa, jota sormet hyväilevät, ja muodot kutsuvat tunkeutumaan sen sisäosiin.

Kun katsomo on viritetty, auto ex machina – kuin jumala koneesta – esirippu nousee ja näyttämöllä odottaa jumalallinen auto-olento, jonka hehkua lisäävät yleisöön kohdistetut lukemattomat valot. Esiintyjien kädet ja koko ruumis vaeltavat auton iholla sitä hyväilevästi kiillottaen. Auton alle ahtaudutaan, konepelli avataan ja ahtaudutaan kiinni moottoriin.

Esiintyjien eleet ovat kuin suoraan autopornosta ja teksti puhdasta autoerotiikkaa, jossa kicksit saa sulautumalla nautintoa ja kiihtyvyyttä antavaan autoon.

Teksti erotisoi auton eläväksi lihaksi aukkoineen ja sisätiloineen. Se fetisoi kurvikasta takapuskuria ja perseen teräspintaa. Se kutsuu haluun työntyä pakoputkeen ja likaantua bensiinivuoden nesteistä ja täydellisestä orgastisesta yhdynnästä ”petrovoiman piirissä”.  Auton sisätilassa voi kuunnella moottorin steroiditehosteista hidasta jyrinää, hieroa itseä vaihdetankoa vasten, työntää sormenpäät kojelaudan tuuletusaukkoihin.  Hivelemistä, tunkeutumista, imemistä. Yhtään auton etu- ,taka- tai sisäosaa tässä autoruumiissa ei jätetä koskettamatta. Pakokaasupurkaus on kuin ejakulaatio ja suihinotto.

Miten subjektiviteettia, ydinperheen onnea ja menestyksen ja kaikkivoipaista omistushalua onkaan rakennettu automytologioilla ja autofetisismissä! Autokulttuuri on kaikkinielevää. Esiintyjät pieninä lapsina temmeltävät nyt pesusienineen tuon ihmeotuksen kimpussa imemässä täyttymätöntä halua.

Esityksen sävy muuttuu. Nyt piirtyy kuva isästä ja autosta, jokaisen perheen unelmasta ja isän jumalallisesta tunteesta tien päällä.  Pyhästä kolmiyhteydestä auto, isä, äiti alkaa minän elämä äidin kohdussa äidin hengittäessä myrkyllisiä kemikaaleja.

“As my access to oxygen is deprived, I experience the first high of my life. In my mother’s womb, I’m in ecstasy. The chemicals alter my brain. I let them touch my flexible and plastic tissues. The sexual differentiation process in my embryonic structures is disrupted and I become the dysphoric infant. What is sex? I dream of cars.”

Auto liitetään seksuaalisen halun sijaan myrkkyihin.  Esiintyjät hengittävät kaasua sisään ja puhaltavat ulos.  Bensatankin putki on kuin happiletku, jota kautta impataan auton jäänteitä, pakokaasua. Auto liittyy myös isään. Ala-Ruonan isä menehtyi keuhkosyöpään.

Do the interiors of mine form a similar technological landscape of tarnished carcinogenic rust? What is happening inside of me?

My mouth leads me to my lungs, like a path, like a road, like a highway.

“I return to the ether, since from it I was taken; 

I am air, into the air I will return.”

Enter Exuden loppukuva ei jätä vainoamasta. Kolme esiintyjät kuin linnunpoikaset suut apposen avoimina haukkovat henkeä, vetävät pakokaasua keuhkoihinsa.

Ala-Ruona  nostaa esiin  ympäristömyrkkyjen hormonihäiritsijöitä koskevan transsukupuolisuuden tutkimuksen transfobiset asenteet. Tällainen tutkimus tulee väittäneeksi, että itse transsukupuolisuus olisi ”epänormaalia” ja ”myrkyllistä”. Ala-Ruona kysyykin oikeutetusti, miksi huomio kiinnittyy sensaationhakuisesti tutkimukseen, joka näkee transruumiillistumat ympäristömyrkkyjen aiheuttavana poikkeavuutena, sen sijaan että keskityttäisiin ympäristömyrkyllisyyksien tappavia vaikutuksia koskevaan tutkimukseen.  

”JOS AUTO – PETROKEMIALLISIA MYRKKYJÄ LÄVITSEEN PUSKEVA TEKNOLOGINEN RUUMIS – ON OMAN RUUMIINI SUKUPUOLISEEN KEHITYKSEEN VAIKUTTANUT TEKNO-TOKSIKOLOGINEN VANHEMPI, JA JOS TEKNOLOGISESTI TUOTETUT YMPÄRISTÖMYRKYT OVAT TEHNEET MINUSTA TRANSSUKUPUOLISEN, NIIN MINÄ OLEN ITSE T EKNO-LOOPIN RUUMIILLISTUMA”

Aretha Franklinin Freeway for loven (1985) vaaleanpunaisessa Cadillacissa ratsastettiin rakkauden moottoritiellä Satisfaction Roadia kohti: ”Take a ride in my machine”. Enter Exuden jälkeen mietin petromaskuliinisuuden, heteronormatiivisen seksuaalisuuden ja vapauden ja menestyksen pyhää liittoa häiritseviä elokuvia.  David Cronenbergin elokuva the Crash oli yhtä kuolemaa syleilevää sadomasokistista autokolarifetisismiä. Julia Ducournaun transfobisessa Titanessa sarjamurhaaja Alexia harjoittaa seksiä auton kanssa ja tulee raskaaksi Cadillacille.

Ala-Ruona tekee Preciadot. Esitys Enter Exude on  Paul B. Preciadon  avainteokseen Testo Junkie Sex, Drugs, and Biopolitics in The Pharmacopornographic Era vertautuva halun ja nautinnontäyteinen matka teknoseksuaalisuuden ja teknoruumiillisuuden syntysijoille ja petromaskuliinisuuteen. Preciadon päiväkirjamerkinnät testosteronin käytöstä ja hänen sukupuolen analyysinsä näytti, miten lääke- ja pornografiateollisuus ovat 1950-luvulta lähtien osallistuneet sukupuolen ja seksuaalisuuden rakentamiseen ja halujen luomiseen.   

Petromaskuliinisuus – fossiiliset polttoaineet ja halu auktoriteetteihin kietoutuvat yhteen.  Feministisen poliittisen ekologian tutkija Cara Daggett on tutkinut fossiilista väkivaltaa. Petromaskuliinisuuden käsitteen avulla  hän on hahmottaneet ilmastonmuutoksen kieltävän, rasistisen ja naisvihamielisen autoritaarisen liikehdinnän nousua.  Fossiiliset polttoaineet osallistuvat identiteetin rakentamiseen ja niiden puolustaminen saattaa heijastaa väkivaltaista reaktiota ja korvaavaa käytäntöä, jolla reagoidaan sukupuoli- ja ilmastoahdistukseen. Binaarijärjestelmissä palaa fossiilista polttoainetta.

Enter Exudessa toksista kaasukokemusta välittävä ruumis ja kieli toimivat ilmiön sisätilaan sukeltavan kameran ja mikrofonin tavoin synnyttäen immersiivistä kokemusta pakonomaisen halun, nautinnon, kuoleman ja auton suhteesta.

Ala-Ruona kirjoittaa kuin enkeli ja esiintyy kuin paholainen (anteeksi tämä banaali binariteetti). Mitään kaihtamattoman ruumiillisuuden, poeettisen herkkyyden ja kriittisyyden huimaava kauneus ei jätä kylmäksi. Teos värähtelee taiteen ja teorian oikeasuhtaisuuden syvävoimaa. Ala-Ruona on yhtä aikaa käsittämättömän intensiivinen esiintyjä, häikäisevä kirjoittaja ja teoreetikko.  Enter Exudea edelsi Kööpenhaminassa nähty work in progress Slow sex death drive (2022). Enter Exude voi syntyä vain ajan kanssa.

Enter Exudea taustoittaa ja avaa  Auto ja minä -essee, jonka Ala-Ruona kirjoittanut yhdessä Rami Vesalan kanssa. Se on tärkeä lisä Madeleine Andersonin https://maddeandersson.com/Bio  ja useiden muiden tekemälle Petrosexuality-julkaisulle, jonka äärelle ja monen muun kiintoisan teoksen äärelle esseen lähdeluettelo johdatti.  Kiitos siitäkin!

Sitaateissa olevat nostot ovat katkelmia esitystekstistä tai Auto ja minä -esseestä.

teostiedot:

Summoning, concept, direction: Teo Ala-Ruona
Choreography and performing: Raoni Muzho Saleh, Charlie Laban Trier ja Teo Ala-Ruona
Dramaturg: Even Minn
Set and costume design: Teo Paaer
Sound dramaturg: Kaino Wennerstrand
Sound design: Miša Skalskis
Lighting design: Heikki Paasonen
Producer: Sanna Ritvanen
Pre-production: Jonni Korhonen
Artistic dialogue: Remi Vesala

Auto ja minä -esseen lähteitä:

Ah-King, Malin & Hayward, Eva 2019. ”Toxic Sexes: Perverting Pollution and Queering Hormone Disruption.” Technosphere Magazine. Accessed on May 15, 2023. https://www.anthropocene-curriculum.org/contribution/toxicsexes-perverting-pollution-and-queering-hormone-disruption

Andersson, Madeleine 2022. ”Petrosexuality – a publication.” Accessed on May 15, 2023. https://maddeandersson.com/petrosexuality-a-publication

Daggett, Cara 2018. ”Petro-masculinity: Fossil Fuels and Authoritarian Desire.” SAGE journals Volume 47 Issue 1. Di Chiro, Giovanna 2010. ”Polluted Politics? Confronting Toxic Discourse, Sex Panic, and Eco-Normativity.” In Catriona Mortimer-Sandilands, Bruce Erickson (eds.), Queer Ecologies: Sex, Nature, Politics, Desire, 199–230.

English, Daylanne K, 2016. ”Eugenics.” https://www.oxfordbibliographies.com/display/document/obo9780190280024/obo-9780190280024-0029.xml

Francis, Eric 2008. ”Ch-ch-changes.” The Ecologist. Accessed on May 15, 2023. https://theecologist.org/2008/oct/01/ch-ch-changes. Laboria Cuboniks, 2018. ”The Xenofeminist Manifesto: A Politics for Alienation.” Brooklyn: Verso Books. Preciado, Paul B. 2014. ”Pornotopia: An Essay on Playboy’s Architecture and Biopolitics.” New York: Zone Books.

Preciado, Paul B. 2013. ”Testo Junkie: Sex, Drugs, and Biopolitics in the Pharmacopornographic Era.” New York: the Feminist Press.

Straube, Wibke. Forthcoming. ”Endocrine-Disrupting Chemicals and Gender Dysphoria.” In Hormonal Theory: Rebellious Cascades, edited by Andrea Ford, Sone Erikainen, Roslyn Malcolm, Lisa Raeder, and Celia Roberts. London: Bloomsbury Academic Press, pp. 126-143.

WHO/IPCS (World Health Organization/International Programme on Chemical Safety) 2002. ”Global Assessment of the State-of-the-Science of Endocrine Disruptors.” Journal 2002.