Anteeksiantamaton hiljaisuus heristää minulle sormea. Rästissä on paljon kirjoitettavaa: Okko Leon ja Tuomas Ranta-Panttilan Ape Army, 4 Floors of Whores & Lara Tacken yhteistyö The Church of 4 Floors of Whores, Rampa-tuotantojen rampa maisema – laiska, myöhäinen, poissa, Emmi Vennan This world that we imagine in this room, might be used to gain access to other rooms, other worlds, previously unimaginable, Sanna Hietalan Kettutytön paluu, Susanna Välimäen emännöimä Alternative Comedy Club.

Kirjoittamattomuus ei johdu siitä, etteivätkä ne kaikki olisi antaneet innoitusta ja ajateltavaa – päinvastoin. Teokset ovat synnyttäneet tarpeen pohtia syvemmin sitä, minkälaisia toimijuuksia näistä teoksista ja tänä vuonna 2023 näkemistäni esityksistä muutoinkin nousee ja millaisia toimijuuksia teokset ehdottavat.

Keiden toimijuuksia teoksissa näkyy? Keillä on kyky ja mahdollisuudet vaikuttaa tietoisesti omiin olosuhteisiinsa? Keitä on suljettu ulos? Mitä sitten, kun maailma ei näyttäydykään vaikuttamismahdollisuuksien kenttänä? Minkä kanssa ihmiset sinnittelevät? Miten näköalattomuus näkyy teoksissa? 

Minua kiinnostaa, miten teokset vapauttavat toimijuutta. Minua kiinnostaa, miten teoksissa näkyy vastahankainen antelias tuhlaus, hitaus, raivo, dionyysinen  omiin nautintoihin keskittyminen, seksi ja mielihyvä, vastarintainen tarkoituksellinen tekemättä jättäminen, kieltäytymisen muodot, kansalaistottelemattomuus.

Mistä nyt tällainen? Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin ymmärtää. Ja yhtenä taustainnoittajana on Bristolin yliopiston julkaisema kiintoisa sarja,  jossa kansainvälisesti, vertaillen ja monitieteisesti tutkitaan vaihtoehtoja kapitalismille 2000-luvulla.

Toimijuuksien äärelle palaan tammikuussa 2024.