Kiitos sovittajalle ja ohjaajalle Oxi Koskelaiselle rohkeasta ja etäännyttävästä tulevaisuuskuvasta, jossa dystopia vuonna 20X7 ei tarjoa lohtua – vain hiljalleen häviävän ihmisyyden – ehkä toivonpilkahduksenkin.
Kiitos muistutuksesta kuilujen reunalta: elämä käy hauraaksi, ihmisarvon voi menettää, ihmistä voi uhrata – ja kaupata.
Kiitos siitä, että esitys säilyttää Aki Ollikaisen Nälkävuoden rujon makaaberiuden ja uhmakkaan poeettisuuden. Kiitos kertojan äänestä ja siitä, että alkuperäisteoksen kielellinen herkkyys elää lavalla.

Kiitos esityksen estetiikasta ja ilmaisun jylhästä irtiotosta. Nälkävuotta ei typistetä naturalistiseksi epookkikuvaukseksi.

Kiitos katastrofitilan transponoinnista: raivokkaasta epätoivosta, julkeasta pelillisyydestä ja runollisuudesta. Kiitos ihmisyyden, eläimyyden ja kyborgisuuden pohdinnasta meissä. Kiitos siitä oivalluksesta, että ylemmän säädyn hahmot ovat ihmishybridejä ja kyborgeja. Kiitos myös korpeista ja hauenpäistä, jotka muistuttavat rajapinnoista. Kiitos muistutuksesta, miten ihmisestä voi tulla esine.

Kiitos poliittisen dystopian rakentamisesta. Tässä versiossa eletään Sinisen koalition ja etnonationalismin muovaamassa, eristäytyneessä Suomessa – Venäjän vasallisvaltiossa, rajoitettuna neo-YYA-sopimuksen kahleisiin.

Kiitos teknodystopian esittämisestä: kyberhyökkäykset, myrkytetyt kastelujärjestelmät, hakkeroidut tekoälykumppanit piirtävät esiin hallitsemattoman tulevaisuuden. Kiitos hallusinaatioiden, rajatilojen ja painajaisunien audiovisuaalisesta esiin tuomisesta. Kiitos surrealismista.

Kiitos näyttelijäntyön kulmikkuudesta ja tyylittelystä: Annika Aapalahti, Pentti Korhonen, Titta Toivanen, Aki Artamonova / Niko Viitala, Timo Pesonen, Anne Syysmaa, Elviira Kujala, Annina Rokka, Henri Tuominen, Tuula Väänänen, Valtteri Aaltonen, Jaana Kahra ja kertojaääni Joose Mikkonen.

Kiitos visuaalisuudesta: pienen näyttämön uudelleentulkinnasta, puvuista, valoista – kuoleman ja lumen valkoisuudesta, punaisuudesta.

Kiitos kokeellisesta äänimaailmasta: sen aistimellisuudesta, säröistä ja aggressiosta, mutta myös herkkyydestä ja haikeudesta. Kiitos siitä, että kuvaatte kaoottista ja vieraantunutta maailmaa rehellisesti – säröjä piilottamatta, mutta haurasta herkkyyttä tai kriittistä ironiaa unohtamatta.

Kiitos musiikkivalinnoista, esimerkiksi seuraavista: Nori Kinin Exploited Bodyn Relinquishin kauhistuttavasta mutta toiveikkaasta potentiaalista, Sueden She ja Filmstar -kappaleiden ironisesta kriittisyydestä, The Big Timen kaikuista sekä Pariisin Kevään Keväästä ja Rammsteinin Sonnen allegoriasta: voiman, vallan, toivon ja tuhon ristiaallokossa. Kiitos myös Kari Tapion Talven yli -kappaleesta – Sibeliuksen Finlandiastakin…

Kiitos vallan ja kontrollin vastustamisesta. Adoptoidun Juho-pojan koulutus ruotsinkieliseksi Johaniksi ei riitä; säätyläisten kontrolli ei ulotu minuuteen asti. Juhon sanoin:  ”Minä olen Juni.”

Kiitos toivon sitkeydestä.

Teostiedot

Työryhmä:

Aki Ollikainen, alkuperäisteos

Oxi Koskelainen, näyttämösovitus ja ohjaus

Antti Leppäniemi, lavastussuunnittelu ja visuaalit

Autuas Ukkonen, pukusuunnittelu

Antti Lindholm ja Oxi Koskelainen, äänisuunnittelu

Mika Ryynänen, valosuunnittelu

Tero Takalo, animaatiot

Eija Juutistenaho, maskeeraus- ja kampaussuunnittelu

Rooleissa:

Annika Aapalahti, Pentti Korhonen, Titta Toivanen, Aki Artamonova / Niko Viitala, Timo Pesonen, Anne Syysmaa, Elviira Kujala, Annina Rokka, Henri Tuominen, Tuula Väänänen, Valtteri Aaltonen, Jaana Kahra ja kertojaääni Joose Mikkonen.