Kollektiivisen parantumisen ja uudistumisen tekoja – häpeällistä jättää Matriarkkaa näkemättä ja olla vaatimatta muutosta
Mitä tapahtuu juuri nyt? Kuinka vähäinen on ymmärryksemme ja kuinka haluttomia olemme tunnustamaan saamelaiset yhtenä kansana ja Fennoskandian alkuperäiskansana. Yli valtakunnanrajojen ulottuvalla Saamen maalla ovat asuneet saamelaiset ikimuistoisista ajoista. He ovat luontoa kunnioittaen kalastaneet, metsästäneet, seuranneet poroja.
Suomi on ollut järkyttävän piittaamaton ILOn alkuperäiskansasopimuksesta ja ihmisoikeussopimuksista. Itse kämmimme nykyisen saamelaiskäräjälain. Nyt saamelaiskäräjälain uudistaminen jumittaa ja ympäristösuojelulain äänestys siirtyi ensi viikkoon.
Näin saamelaiskäräjälain taustoista todetaan hallituksen lakiesityksessä: ”Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus sekä muu oikeuden ja kansainvälisen oikeuden kehitys sekä viimeaikaiset ratkaisut. Asettamispäätöksen mukaan työssä otetaan huomioon myös parafoitu Pohjoismainen saamelaissopimus sekä itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus (ILO 169 –sopimus). ”
Mitä me olemme tehneet? Hakanneet toisille kuuluvaa metsää, louhineet mineraaleja, käyttäneet surutta saamelaisten metsiä, jokia, järviä. Tuhonneet perinteisiä vaellusreittejä. Tästä tuhosta Pauliina Feodoroff kirjoittaa näin:
”Suomi on kohdellut vuosisatojen ajan asuttua esi-isien maata luonnonvaranaan hyödyntää ja myydä pala palalta kaikille sitä tarvitseville markkinoille. Saamelaismetsistä hakataan vessapaperia. Olen viettänyt ikäni dokumentoimalla kaikkia tappioita useilla tasoilla, mutta nyt on elintärkeää keskittyä siihen, mitä meillä on vielä jäljellä ja kuinka tehdä siitä vahvempi. Kun maapallo muuttuu, elämä tarvitsee turvasatoja ja aikaa sopeutua. Työni ehdottaa tapoja suojella viimeisiä jäljellä olevia vanhoja metsiä ja antaa hakatuille alueille aikaa parantua. Viestimme on, älä osta maatamme, osta sen sijaan taidettamme.”
Pauliina Feodoroff
Mitä muuta tapahtuu juuri nyt ilmaston muuttuessa saamelaisille ja muille arktisen alueen alkuperäiskansoille? Missä on ilmastovastuuta? Ilmasto lämpenee nopeammin saamelaisten alueilla. Perinteinen poronkasvatuskulttuuri kituu. Porojen talviravinto jäkälä ehtii jäätyä ennen kuin sataa suojaavaa lunta. Ja sitten kun lunta tulee, vesisateiden ja pakkasen vuorottelu jäädyttävät lumen pinnan ja porojen on vaikea kaivaa jäkälää lumen alta.
Kolttasaamelainen ohjaaja ja käsikirjoittaja Pauliina Feodoroff on töissään käsitellyt kolonialismia ja puhuu ja toimii saamelaiskulttuurin ja saamelaisten oikeuksien puolesta. Miltä sopu näyttää -hankkeessa, joka oli monivuotinen vesien- ja laiduntensuojeluhanke Näätämöjoen valuma-alueella Muddusjärven paliskunnassa, Feodoroff on rakentanut uudenlaista yhteistoimintaa viranomaisten, tutkijoiden ja saamelaisten välillä.
Kirjoituksessaan ”Miten unelmoida” (Nuppukirja – Maallisen elämän käsikirja, 2020) Feodoroff pohtii uutena tulokkaana tutustumisen eleitään, kättelyä, sanotaan päivää lupaansa olla metsien ja jokien kanssa: ”Yritän olla puiden kanssa ja sitä kautta metsän kanssa niin, että koitan tehdä selväksi, että minä en kuulu siihen osaan lajistani, joka kaataa, vaan minä…Se on sellaista jatkuvaa anteeksi pyytämistä, kun tuolla on. Mutta se anteeksipyytäminen ei ole mikään Ave Maria -tyyppinen rukoisnauhan hypistely. Vaan sitä, että koittaa puhua lajinsa puolesta. Viime kädessä omasta puolestaan, itselleen lupaa olla.”
Vanhojen metsien teollinen hakkuu romahduttaa joet, perinteiset kalastustavat ja tuhoaa porojen jäkälät. Maan yksityistäminen puolestaan tuhoaa kollektiiviset olemisen ja huolenpidon mallit, jotka ovat koko saamelaisyhteiskunnan perusta. Feodoroffin Kolmiosainen teos Matriarkaatti (Matriarchy) sai ensi-iltansa Sámi Paviljonissa osana Venetsian biennaalia 2022. Nyt se on nähtävissä Tanssin talossa osana Zodiakin ohjelmistoa.
Teos on uudelleen matriarkatisoitumisprosessi. Se on kollektiivinen parantumisen ja uudistumisen teos. Prosessissa palataan yhteiseloon elinkumppaneiden ihmisen, maan, veden ja henkien kesken. Se palautuu matriarkaaliseen hoivaan. Se näyttää, miten kolonialismi tuntuu ruumiissa, miten sen jäljet tuntuvat edelleen.
Me kokoonnumme ensin Tanssin talon aulaan. Seuraamme alakuloista kulkueenomaista cat walkia, jossa arvokkaat esiintyjät etenevät Pauliina Feodoroffin johdattamina esitellen meille kappaleita luonnosta. Feodoroff on kuin metsän tai kokonaisen maan vartija. Tässä kaupankäynnissä on samanaikaisesti läsnä se, mikä on kadonnut tai katoamassa. Nämä ihmiset taistelevat olemassaolostaan. He osoittavat kunnioitustaan maalle. Meille tarjotaan ostettavaksi maisemaa. Metsä ei ole kaupan.
Siirrymme Pannuhalliin. Saamenmaan luonto täyttää tilan koko seinän kokoisena. Katosta roikkuu perinteistä esineistöä. Koko tila on käsitteellinen installaatio. Näyttämön etuosassa esiintyjät tekevät asioita käsillään. Luonnon äänet täyttävät tilan. Taivaalta putoavien nauhojen liikettä. Vapaana liikehtivien naisruumiiden iloa, runollista, keveästi liitävää. Videoteos on suuri maisemakatalogi, jossa esiintyjät asettuvat osaksi luontoa.
Me näemme myös toisenlaiset maisemat. Karttakuvat muutoksesta, joka on tapahtunut vuodesta 1940 lähtien on pysähdyttävä. Feodoroffin vanhemmat ja suvun matriarkka ja useat muut saamelaiset kertovat luonnon tuhosta. Tuho näkyy videolta. He kertovat myös siitä, miten valtioiden rajat ovat keinotekoisia Samaan aikaan kuitenkin ihmiset tekevät kaikkensa ennallistaakseen järveä, suuria kivenjärkäleitä ja pieniä kiviä, jotta kalat voivat piiloutua.
Minulle yksi koskettavimmista hetkistä oli se, kun Outi Pieski pukee tyttärelleen perinteisen saamelaisnaisten sarvilakin. Tämä lakki merkitsee vastavoimaa patriarkaatille, kolonialismille, juuri kolonialismihan tuhosi sukupuolten tasa-arvon. Sarvilakki merkitsee naisten voimaantumista, kapinaa, aktivismia. Se merkitsee itsemääräämisoikeutta.
Pauliina Feodoroff on puhunut siitä, miten taide on yhteisöllinen ajattelun muoto. Matriarkaatti on sellainen. Sen kanssatekijöinä ovat kaikki nämä ihmiset, mutta myös Saamen maan jokainen puu, kivi, järvet, joet, kalat, porot, kaikki se käsillä ajattelu ja tekeminen, esineiden voima ja lohtu. Ihmeellinen esitys, mutta ei vain esitys vaan aktivistista politiikkaa. Tärkeää!
teostiedot:
Yhteistyössä Pauliina Feodoroffin, Birit Haarlan, Katja Haarlan, Teuri Haarlan, Marja Helanderin, Satu Herrala, Hanna Parry, Outi Pieski, Eséte Eshetu Sutinen, Anna Margareeta Morottaja, Kaisa-Maria Emilia Poikela, Osuuskunta Lumimuutos, Ulyana Yulina, Mitä muotoa voi olla sovitus / Miltä Sopu -keskus -projekti, Zodiak – uutta tanssia.
Kamera: Stina Aletta Aikio, Pauliina Feodoroff, Kevin Francett, Petri Mentu, Markus Moshnikoff, Susanna Rauno, Hanna Parry, Terike Haapoja.