Vasta  hiljakkoin näin Myllyteatterin teoksen Fantaisie – sexe violence et plaisir.  Monologiesitys on ilkikurinen. Se irrottelee, parodioi ja katsoo myös itseensä.

Eeva Putro on Jaakko Kiljusen käsikirjoittaman ja ohjaaman monologin pakkomielteidensä vallassa oleva ohjaaja, jonka unelmat eivät rajoitu vain haluun näyttämöllistää seksuaalisia fantasioita. Rinnan kulkee halu oman karriäärin kertakaikkiseen nostatukseen; nyt tehtäisiin läpimurto Berliinin nykyesitysskenellä.

Me katsojat muodostamme esityksessä fiktiivisen potentiaalisen esiintyjäjoukon, jolle ohjaaja on myymässä ohjausideaansa, upeata tulevaa projektia, salaista fantasiaansa. Hän haluaa näyttämöllistää Dominique Auryn Pauline Réagen salanimellä kirjoittaman O:n tarinan, kirjallisen pornografian ja rakkaustarinan merkkiteoksen 1950-luvulta.

O:n tarinassa nuori nainen alistaa itsensä. Hänestä tulee omasta tahdostaan kaulapannassa ja talutushihnassa kuljetettava alistettu olento, jolle miehet saavat tehdä mitä tahansa fantasioitaan toteuttaessaan.  O nauttii alistumisestaan auktoriteeteille: mitä raaemmin O:ta kidutetaan, sitä suurempi mielenrauha hänet valtaa. Vapaus oli O:lle pahempaa kuin mitkään kahleet, kirjoitti Pauline Réage O:n tarinassaan. 

”Toisaalta jos kyse on meidän väkivaltasista ja pervoista puolista, ni eiks niitä ole hyvä käydä läpi just fantasian tasolla, eiks taide vois olla just oikee paikka käsitellä niitä? Vai tuottaaks tää vaan sitä tuttuu väkivaltasta kuvastoa, pitää yllä raiskauskulttuuria? Mut eihän tässä kirjassa ja vittu projektissa ole kyse siitä, tässä on kyse seksuaalisesta halusta, vapaaehtoisuudesta, kahleiden tuomasta vapaudesta!”

Eeva Putron ruumiillistama ohjaaja on herkullinen tutkielma. Hän kuorruttaa puhettaan – teoksessa tulee olemaan kyse siitä, voiko oma fantasiakuvasto olla vaarallinen. Hän reflektoi kriittisesti, miten O:n tarinassa on kyse seksuaalisesta vapaudesta, omien halujen ja fantasioiden tunnistamisesta. Intomielinen ohjaaja sivelee huulirasvaa  huulilleen. Hän haluaa tutkia, mistä seksuaalinen kuvasto ja mieltymykset kumpuavat.

Meidän aistejamme viritellään, meitä pyydetään sulkemaan silmät, — kohta olemme jo mielikuvissamme O:n mielen sisässä, pyhässä toimituksessa.

Teoksen sanallisessa avaruudessa ovat kaikki mahdolliset trendikäsitteet. Ohjaajan parodisessa myyntipuheessa henkilökohtainen kytkeytyy niin yhteisöllisyyteen, turvalliseen tilaan kuin laajempiin poliittisiin yhteyksiin.  ”Kaikki soutavat samaa venettä”. Tullaan huolehtimaan eettisenä periaatteena suostumuksesta, on turvasana, on läheisyyskoreografit. Hän pyytää yleisöstä osallistujan kokeilemaan itseensä nännäreitä. Hän demonstroi fetisseja, hän puhuu pornon teknologiasta ja halusta yhteiskunnan liikkeellepanevana voimana, hän suoltaa puhetta pornon ja lihan kulutuksen kasvusta ja libidaalisten virtausten  ja uusliberalistisen talouden kytköksistä. Tuleva teos tulee sisältämään alistujan, alistajan älykkästä shibaria, jaettuja hetkiä jälkihoitoa unohtamatta! Vuhuu! 

Pitchaajamme puhuu intomielisesti objektivoinnin ja esineellistämisen kritiikistä, überfantasiasta, dollyficationista, kivun läsnäolon lumoavasta ihanuudesta, kontrollin irti päästämisestä, mielen laajenemisesta, turvan ja nautinnon ylevyydestä – hän puhuu siitä, miten näyttelijä on masokisti  ja miten valta luo turvaa. Omista oivalluksistaan intoutuneena hän kirjaa niitä ylös muistikirjaansa.  Luonnollisesti pääosassa on kinesteettinen empatia ja mukaan tulee autenttisia esiintyjiä, aikuisviihteen ammattilaisia. Taiteen ja pornon rajaa piiritetään ”esteettisellä keskeytyksellä”. Mitä pidemmälle pitchaaja tulevan fantasiansa äärellä hekumoi, sitä enemmän Berliini ja tuleva menestys valtaa alaa. Berliinistä Avignoniin Helsinkiin, Gentiin. Esitys suuressa varastohallissa, lavastuksen pienoismallia esitellään, ja tällainen hanke toki saa rahoituksensa EU:lta. 

Miltei yhtä usein kuin ohjaaja meihin vetoavana emotionaalisesti vakuuttavan  myyntipuheen pitäjänä pohtii väkivallan ja seksuaalisuuden olemusta, täydellisen ylivallan ja alistumisen dynamiikkaa, hänen puheessaan on läsnä maaginen berliiniläinen ohjaaja. Visiointinsa huipuilla ohjaaja odottaa puhelua tältä poissaolevana läsnäolevalta ohjaajalta. Ja boom!

Ohjaajan puhelinsoitto tuhoaa kertaheitolla fantasiat.  Eeva Putro transformoituu sadististen kostofantasioiden huimaksi tykittäjäksi. Ohjaajalla lähtee lapasesta. Väliäkö ”vitun berliiniläisellä sialla”, ihan ilmankin voidaan ylittää kaikki rajat, liikkua seksuaalisen ja muulla tavoin väkivaltaisen transgressiossa uusmoralismin toiselle puolelle. Nyt katsottaisiin pimeyttä katsotaan suoraan silmiin.  – Yhtä äkkiä seuraa havahtumisen hetki. Ohjaaja pyytelee anteeksi, marssii ulos, saapuu uudelleen itsensä koottuaan – pohtii häpeää, näyttelijän häpeää, mukavuusalueiden ulkopuolella olemista, tunnetta avuttomuudesta. Mistä ihmiset seksissä fantasioivat? Mitä saa ajatella?

Teos itsessään toteuttaa O:n tarinan nimihenkilön strategiaa, mutta tuottaa häiriötilan. Tässä koeasetelmassa esityksellistetään vallan ja alistamisen psykologiaa ja taidetta, näytetään, miten seksuaalisia fantasioita tai mitä tahansa haluja manipuloidaan ja miten tiedostamattaan alistutaan.

Esitys kuljettaa fantasian, seksin, väkivallan ja mielihyvän kaavussa nykyteatterin ja esitystaiteen tekijöiden haluja ja fantasioita ja samanaikaista häpeää:  Mikä riittää? Millä erottautua? Pidin tästä hulvattomasta kuljetuksesta ja esityksen keveästä otteesta.

Ja tietysti esitys innoitti jälkipohdiskeluihin! Jälkikäteen mieli ryhtyi kelaamaan seksuaalista vapautumista 1960-luvulta Wilhelm Reichin ja Herbert Marcusen ja toisaalta Michel Foucault´n jäljissä. Mutta miten seksuaalinen vapaus kytkettiinkin sitten itsen rakentamiseen ja miten seksuaalisuudesta ja henkilökohtaisista fantasioista tuli performatiivista, imagon luontia ja kuviteltua henkilökohtaisuutta?  Christopher Lasch jäljitti 1979 ilmestyneessä teoksessaan narsistisen kulttuurin nousua joukkotiedotusvälineiden ja kulutuskulttuurin aikaansaamilla muutoksilla. Entä mille leveleille netti on seksuaaliset fantasiat saattanut?

Miten uusliberalistinen ajatus yksilön autonomisesta itseohjautuvuudesta ja pystyvyydestä ja menestyksestä vaikuttaa seksuaalisiin fantasioihin? Miten pornografia on täynnä idealisoituja, heteroseksuaalisia ableistisia hahmoja.   Entä millaisia ovat fantasioiden poliittiset ja taloudelliset yhteydet nyt jakamistaloudessa, josta on tullut ”uusliberalismia steroideilla”. Mitä saa ja pitää haluta? Mitä meidät opetetaan haluamaan ja miten haluamaan? Juuri tätä opittua vastaan kamppailevat feministiset, queer- ja crip-teoriat.

Valtavirtapornon heteronormatiivisia ruumis- sukupuoli- seksuaalirepresentaatioita ja ennen kaikkea pornon kaupallisuutta vastaan kamppailee postpornografia. Pornoa kuvitellaan uudelleen, feministisessä pornossa tuotetaan utopistisia näkökulmia. Esittävät taiteet – esimerkiksi festivaali La Fête du SlipLausannessa – on jo pitkään tarjonnut kriittisen reflektiivisen alustan ei-normatiivisille seksuaalisuuksille ja ei-binaareille sukupuolille. Festivaalin postpornossa kukoistavat monimuotoiset ruumiit ja seksuaalisuudet. Feminismistä ja pornografiasta pidetään seminaareja ja konferensseja, pornoa tutkitaan työn muotona ja mielihyväaktivismina.

Työryhmä:
Teksti ja ohjaus: Jaakko Kiljunen
Esiintyjä: Eeva Putro
Nukketeatterillisuus, esineistö ja puvustus: Maiju Tainio
Lavastus ja graafinen suunnittelu: Anni Hernetkoski
Valosuunnittelu: Oskari Kaarne
Äänisuunnittelu: Timo Tikka
Dramaturgia: Pipsa Enqvist, Eeva Putro

Lähteet:

Kairisalo, Ninni (2022).  Feministi, on aika puhua pornosta myös julkisesti. Voima 8.12.2022.

Long, Rubin (2018). Sexual Subjectivities within Neoliberalism: Can Queer and Crip Engagements Offer an Alternative Praxis? Journal of International Women’s Studies Volume 19 Issue 1.

Murillo D, Buckland H & Val E (2017). When the sharing economy becomes neoliberalism on steroids: Unravelling the controversies. Technological Forecasting and Social Change. Vol. 125.

Mäenpää Pasi (2020). Johdanto : jakamistalouden monet kasvot. P Mäenpää , P Timonen & S Söyrinki (toim) , Kuluttajat ja kansalaiset jakamistaloudessa : Tutkijapuheenvuoroja jakamistalouden kehitykseen . TEM oppaat ja muut julkaisut , Nro 2020:3 , Työ- ja elinkeinoministeriö.