YHDESSÄ EI YKSIN!

MAAILMA PALAA!

KOTI ON PERUSOIKEUS

OIKEUTTA ELÄIMILLE!

SUOJELKAA METSÄT

YSTÄVÄT ON PERUSOIKEUS

AJATELLAAN TULEVAISUUTTA

Fedja-setä, kissa ja koira on moderni klassikko, joka Minna Lundin sovittamana ja ohjaamana saa arvoisensa päivityksen.

Mitä tehdään klassikolla?  Minna Lundin sovitus ja ohjaus kuuntelevat teoksen sisäistä pulssia herkästi ja samalla rohkean ronskisti vailla päälle liimattua väkinäisyyttä.  Esitys tavoittaa leikin, yllätyksellisyyden, huumorin ja tunneintensiteetin. Se tavoittaa oikeudettomien lasten ja eläinten kokemuksen.  Siitä välittyy ensemblen ilo, ylpeys esittää ja olla yleisön kanssa yhdessä.

Sovitus ei pelkää kytkeä teoksen pienen ihmisen maailmaa tähän päivään, maapalloon kiehumispisteessä, kapitalismiin, yhteisöjen hajoamiseen, epätasa-arvoisuuteen ja  vanhempien ylikontrolloituun palkkatyöelämään Sovitus ei myöskään pelkää käsitellä yhteisöelämään sisältyviä konflikteja.  

Eduard Uspenskin (1937–2018) vuosina 1966–2008 ilmestyneen Fedja-setä -sarjan voittokulku alkoi 1976. Teatteriesityksiä teoksesta on Ilona-esitystietokannan mukaan tehty yli 40. 1980-luvulta lähtien  Sen vanhempaa anarkistikumppania Peppi Pitkätossua on sen yli 70-vuotisen esityshistorian aikana esitetty 68 kertaa.

Nyt Minna Lundin ja Lahden ensemblen Fedja-sedän ja kumppanien valtaamassa talon kollektiivina nämä karkotetut, unohdetut ja ylenkatsotut olennot kokevat  yhteisöllistä iloa, ystävyyttä ja hoivaa. Tämä yhteisö tuottaa ruokaa oman yhteisönsä tarpeisiin, ei olla palkkatyössä. Eletään vapaudessa siinä missä Itsekontrollin biovallan sisäistäneet suorittajavanhemmat laiminlyövät sekä lastaan että itseään.

Smash the System!  Fedja-setä, kissa ja koira uskaltaa olla radikaali. Anarkismi tässä esityksessä on sitä, että se kyseenalaistaa valtaa ja toimintatapoja. Se puhuu lapsen, eläinten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolesta ja siten vahvasti yhteisöllisen keskinäisen huolenpidon ja siten tulevaisuuden puolesta. Miten Vesta laulaakaan esityksen päättyessä: ”asettuispa minuun valonsäteet asumaan…asettuispa sinuun valonsäteet asumaan…

Hiki tukassa ja housuissa, sata lasissa

On tässä komea ja huima esiintyjäjoukko – Fedja-setänä Fanni Noroila, Kissa Matroskinina Anna Pitkämäki, Musti-koirana Miikka Wallin, Posteljooni Petshkininä Aki Raiskio (myös citykanina), ja sitten Liisa Vuori, Ilkka Forss, Nenna Tyni, Annukka Blomberg ja Saana Hyvärinen monissa, monissa rooleissaan ihmisinä ja toislajisina citykaneina, metsäneläiminä, Mirri-lehmänä, Johannes-vasikkana, majavana, mafiakaneina. Tässä esityksessä mennään eikä meinata. Fanni Noroila on Fedja-setänä koskettava sisäistä oikeudentuntoa ja päättäväisyyttä uhkuva omatoiminen lapsiaktivisti. Katson yksinjätetyn lapsen surullista selviämiskykyä ja taistelutahtoa, kykyä ystävyyteen ja huolenpitoon, myös vähitellen kalvavaa ikävää, turhautumista, yli voimain käypää huolehtimista.

Tämä esitys elää pienen Fedja-sedän ja hänen hybridikumppaniensa yhteisessä sykkeessä. Jokaisella olennolla on omanlaisensa persoonallisuus, suhde vapauteen ja tapa toimia yhteisön osana. Esitys esityksellistää yhteisöelämän valtasuhteita, myös konflikteja.  Matroskin on arvonsa tunteva, jöötä pitävä drama queen ja realistinen totuudentorvi, mutta samalla ah niin mukavuudenhaluinen. Musti-koira on omaa metsästäjänviettiään kömpelöllä tavalla toteuttava ihana hömelö, josta tehdään huikeassa parturikohtauksessa villakoira. Posteljooni-Petshkinille annetaan kyytiä, niin teini-naakan pilanteolla, käyneellä maidolla. Kyylääjä- ja byrokraattisen sääntöjennoudattaja-Petshkinin kustannuksella harjoitetaan  karnevalistista ilakointia, piipaa-auto sitten hakee seonneen posteljoonin.

Citykanit tai metsän eläimet rakentavat fyysisen tarkasti riemastuttavia omia yhteisöjään. Eikä Mirri-lehmän kungfu-taitoja pidä unohtaa.

Näyttelijäntyöt tekevät näistä antropomorfisista hahmoista kiinnostavia eläin-ihmisolentoja, lapsi-aikuisolentoja ja myös ei-binaareja  sukupuoliolentoja.  

Vapauden valtakuntaa vasten piirtyy aika-ajoin betonisessa maisemassa Fedja-sedän äidin ja isän ikävä ja kalvava huoli sekä pojan etsintä.

”Ei sellaista tapahdu, että lapset vain kuljeksivat itsekseen. Lapset kuuluvat ehdottomasti aina jollekulle.”

Kohtaan vanerista tehdyn tilan (lavastus Alisha Davidow)  joka on kuin pelilauta ja jättikokoisia noppia tai lelulaatikoita,  sivustalla on talo keinuineen, uuninpankoineen, ovineen,  toisella sivustalla outo härveli ja taustalla portaikko, ovi ja kuin kehystetty ikkuna. Koko näyttämö toimii tarvittaessa projisointipintana. Siihen lävähtää Merihakaa muistuttava betoniviidakko, joka vilisee citykaneja, luontoon vapaaksi päästettyjä tai karanneita lemmikkieläimiä. Betoniviidakossa kiitää postirobotti, ja betoniseinään aukeaa kehysten sisältä kylmänoloinen olohuone.

Kertojina ja kommentoijina citykanit kehystävät tarinan ja sankarilapsen narratiivin.  Fedja-setä on sankari vastoin tahtoaan; sankarit on tehty ”kiireisistä ja kireistä vanhemmista”. Fedja-setä on yksin jätetty lapsi, jolla jääkaapissa äitien tekemää ruokaa ja seuranaan swaipattavat maailmat. Kissavideot ja koko muu internetin tarjonta täyttää projisoituna koko näyttämön.

Tila mahdollistaa näyttämöleikin; lattian näyttämöluukuista pullahtaa bussinkuljettaja, kun kumppanukset ovat matkallaan maalle betoniviidakon jäädessä taakse. Näyttämöluukusta tulee yhtä lailla viljelijöiden viljelyspalstoja, jotka kasvavat kaalia, porkkanaa, perunaa.

Valtaamaansa taloon uudet asukit perustuvat autonomisen sosiaalikeskuksen. Talon seinillä on tekstiä ”aikuiset ovat tyhmiä” ”koti on perusoikeus” , taustalla soi Kaikki muuttuu. Tämä on yhteisöelämää, mielikuvittelua, mitä kaikkea luudalla voi tehdä, suihkepulloilla, isoilla nopilla; kysymys siitä, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen. Se on yhteisön juhlintaa, tietoisuutta siitä, että ”me tarvitsemme toisiamme”.  

Se on erilaisten olentojen vapauden valtakunta, ystävyyden ja yhteisön talo, jossa harjoitetaan yhdessä elämistä.  Vapaus synnyttää myös konflikteja, ulkopuolisten – postimestari Petshkinin kyyläys- ja kontrollointiyrityksiä ja mafiakaneja.  Fedja-setä, kissa ja koira onkin viisas näyttämötutkielma yhteisöstä; miten kukin saa toteutua, mitä tarvitsee ollakseen onnellinen, mitä jos ei voi toteuttaa ”luontoaan”, millaisia väärinkäsityksiä syntyy ja miten vastuut ja velvollisuudet eivät jakaudukaan tasan.

Vallatun talon eläjien iloista oloa ja seikkailujen väliin tulee aina katkelma Fedja-sedän vanhempien huolesta, mitä lapselle on tapahtunut, ikävästä. Ja  

Ihanien olentojen pukujen älykästä ilotulitusta

Mikä ihana runsauden sarvi on Mirva Mietalan pukusuunnittelu  ja naamiointi (Eija Nurminen) Täynnä yllätyksellisiä kerrostumia, tämän ajan muotia, trash-estetiikkaa, rinnastuksia. Puvut tavoittavat olennaisen, jonkin ytimellisyyden näistä eläin-ihmisistä. Fedja-setä on hieman kuin Keliel.  Tällä Fedja-sedällä on keltainen viitta. Se suojaa, niin kuin transformers-asu tai prätkähiirten asu. Ja hänellä on ne tutut keltaiset kurahousut ja niiden alla pastelliraitaiset sukat, Smash the System t-paita, rauhanmerkki ja muita merkkejä rinnassa. Kovis-kissan oman arvonsa tunteva järjen ääni on mustissa lateksihousuissaan, nahkatakissaan ja mustissa lenkkareissaan kunnioitusta herättävä ilmestys. Mustan takin alta vilkahtelee harmaata karvaa, suipponevat hiusnutturat toimivat korvina. Musti-koira on beige-valkomaastopuvussaan käkkäräkorvainen metsästäjä, joka kokee identiteettimuutoksen pinkiksi villakoiraksi. Naakka on ihanan tyly teini mustassa hupparissaan, pipossaan ja löysissä housuissaan. Mirri-lehmän pää on virkattu valkoinen vanhan naisen lakki, utareina vaaleanpunaiset muovihanskat,  vasikalla puolestaan vauvojen korvat peittävät talvilakki. Vähän hömpsähtäneillä citykaneilla erilaisia persoonallisia korvavirityksiä.

Oikopolku peittometsään Totem-teatterissa oli Mirva Mietalan käsialaa, muistan myös Mietalan pukujen erilaiset kerrokselliset materiaalisuudet ja vihreydet ja niiden yhteyden tilaan ja valoihin Rikkaruohossa KOM-teatterissa.

Musiikkidramaturgia rakentaa vibesia  ja tekee paljon muutakin

Mitä äänellä tässä teoksessa tehdään?  Musiikki auttaa pääsemään Fedja-sedän tunnetiloihin tai ympäröivän luonnon ihmeelliseen kauneuteen yhtä hyvin kuin betonimetsään, jossa tuikehtii yksinäisiä/yksittäisiä valoja ikkunoissa, ihmeellisen lämpölampun voimaan tai syksyn koleaan kylmyyteen.

Näyttämö sykkii tiukkaa biittiä, elektronista musiikkia, kokeellista, rönsyilevää, syvärentouttavaa. Siellä kuuluu hienoja naisartisteja  Charli XVX, Sophie, Hanne Hukkelberg, siellä ovat Argew Kelel ja  A.C. Cook sekä erityisesti Keliel ( Eliel Tammiharju)  sooloperformanssitaiteilija ja soolomuusikko, äänisuunnittelija .Siellä soi Vesta Feat. Biolasten Kaikki muuttuu, PMMP:n Matkalaulu ryydittää tr tr Mitjalla ajon ihmeellisyyttä.

Yhtä paljon musiikki  kontekstualisoi ja vie ulos yhteiskuntaan ja kapinaan. Musiikki solmii uusia yhteyksiä ja laajenee nykyhetken tuntemuksiin, siellä kuuluu vierautta, pettymystä, surua, halua paeta, mutta myös voimaannuttavaa tulevaisuususkoa ja muutoksen mahdollisuutta.

Kutsu kylään ja maailman jakamiseen yhdessä

Lahden Kaupunginteatterin Fedja-setä, kissa ja koira on teatteria kaikille, ei nyt ihan vauvasta mutta vähän isommista lapsista, isistä, äideistä, vaareihin ja mummoihin ja myös lapsettomiin. Esitys on  kutsu kylään ja maailman jakamiseen yhdessä –  tasavertaisina lapsina ja aikuisina. 

Fedja-setä, kissa ja koira -esitys aukeaa näyttämöltä katsomoon ja lämpiöön. Lämpiössä on iso esityskuva, jossa Fedja-setä, kissa ja koira yhdessä plakaattien kanssa: YHDESSÄ EI YKSIN, muistuttaa koira. Fedja-setä seisoo  MAAILMA PALAA! -kyltin kanssa ja kissa on tassun jäljet. Kuvan vieressä on kasa kylttejä ja iso pehmolelulaatikko. Ennen esitystä tai väliajalla lapset ja aikuiset ottavat kylttejä käsiinsä ja kuvauttavat itseään. Esitys virittää katsojiaan eikä pelkästään viritä vaan kutsuu toimiin.

Ja esityksen jälkeen meihin vedotaan tulevissa vaaleissa äänestämään kulttuurin ja taiteen puolesta. Käsiohjelmassa on eläinsuojeluyhdistyksen, Mieli ry:n Suomen elokapinan ja  Nuortennetin verkkosivujen osoitteita, vinkkeinä meille, jotka mahdollisesti haluamme osallistua. Käsiohjelmassa on myös Fannin kirje ”Heippa sinä lapsi yleisössä, mä kirjoitan sulle”. Kirje muistuttaa lapsen oikeuksista. Saamme myös bataattipalleroreseptin. Tyhjä sivu on sitä varten, että voi kirjoittaa kirjeen itselleen ja kertoa siitä, mitä itselle tänään kuuluu.

Kiitos käsiohjelmasta!

”Ei lasten kuulu olla aikuisia, ei sankareita.”

Lastenteatteri niin kuin lastenkirjallisuuden tehtävänä on ollut kasvattaa ja opettaa. Fedja-setä, kissa ja koirakin kasvattaa, se rohkaisee toimintaan huolenpidon, yhteisöllisyyden puolesta, sellaisen yhteisöllisen huolenpidon, joka käsittää myös toislajiset ja niiden elinympäristön.

Fedja-setä, kissa ja koira -esitys voi tukea lapsen voimavaroja ja itsenäistä toimijuutta myös tilanteissa, joissa vanhemmuus on hukassa. Esitys auttaa lasta tunnistamaan omat toimintamahdollisuutensa ja rohkaisee ottamaan toimijuuden omiin käsiin. Fedja-setä on kapinallinen lapsi, anarkisti, aktivisti. Mutta samalla esitys muistuttaa aikuisten vastuusta: ”Ei pentujen kuulu olla sankareita, on aikuisten tehtävä olla sankareita.”

Esityksessä tulee kuulluksi lapsi, tulevat kuulluksi toislajiset. Tämä esitys on lasten ja tulevaisuuden ja sellaisen elämän puolella, jossa eletään sopusoinnussa kanssaeläjien ja ympäristön kanssa.

Fedja-setä kissa ja koira neuvostokirjallisuutena salakuljetti muassaan satiiria neuvostoyhteiskuntaa vastaan. 2020-luvun todellisuudessa Fedja-sedän ja kumppaneiden ei ole tarvis peittää sanottavaansa. Smash the System! lukee esiintyjien mustissa t-paidoissa. Tässä esityksessä on punk-anarkismin henkeä.

Lastenteatteria on voinut pitkään ja syystä kritisoida vaarattomuudesta ja sovinnaisuudesta. Esitys sai miettimään, miten hyvää teatterille tekee anarkismi. (Lasten)teatterin arvoperusta ja periaatteet tarvitsevat tuuletusta ja karaisua.

Fedja-setä, kissa ja koira todistaa, että lapsille tai koko perheelle, useille sukupolville suunnattu esitys voi ottaa itselleen tilaa ja ääntä juuri niin paljon kuin se itse haluaa ottaa. Fedja-setä, kissa ja koira saa heittämään koko ummehtuneen lastenteatteri käsitteen huitsulaan. 

Hienoa, että nuori taiteilijasukupolvi saa mahdollisuudet tehdä ravisuttavaa teatteria, lapsille, aikuisille.

Esitystiedot:

Alkuperäisteos Eduard Uspenski
Ohjaus ja sovitus Minna Lund
Lavastus Alisha Davidow
Pukusuunnittelu Mirva Mietala
Valosuunnittelu Jouni Nykopp
Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Fedja-setä                               Fanni Noroila (vier.)

Kissa Matroskin                       Anna Pitkämäki

Musti-koira                              Miikka Wallin

Posteljooni Petshkin, Citykani  Aki Raiskio

Äiti, naapuri, Metsän eläin,

parturin asiakas, Mafiakani       Liisa Vuori

Isä, Majavanpoikanen

eli Metsän eläin, naapuri,

Mafiakani                                  Ilkka Forss

Citykani, parturi, Jänis eli

Metsän eläin, naapuri, Maajussi-

Antero, Johannes-vasikka          Nenna Tyni

Citykani, Mirri-Lehmä, Metsän

eläin, majava, naapuri               Annukka Blomberg

Citykani, Naakka, Parturin

asiakas, Metsän eläin                Saana Hyvärinen