Jenni Kivelä & Jyrki Karttunen Strange & Special – ihkan outoa tragikoomista leikkisyyttä

LUKUAIKA: 2 min

Jenni Kivelän ja Jyrki Karttusen haikea Strange & Special on hyrisyttävää naivismia. Kivelän teoksessaan Strange plant luoma kasvi-ihmishahmo jatkaa elämäänsä. Itsetietoinen, outo olento saa universumiinsa vieraslajin. Mitä tapahtuu kahden erilaisen olennon kohdatessa?

Minimalistinen teos käsittelee isoja kysymyksiä. Se puhuu liikkeiden ja sanojen välissä. Maanläheisessä ja konkreettisessa teoksessa on ihanan outouden värinää. Minulle siitä avautui filosofis-eksistentiaalinen ja poliittinen ulottuvuus maailmassa olosta, elämän hauraudesta ja rinnakkaiselosta ja -olosta toisen, erilaisen erikoisen olennon kanssa. Se puhuu hyväksynnästä. Meillä on tämä hetki ja toisemme.

Joku varmaan vetää herneet nenään. Minähän teen irtioton teoksesta. Niin, tämä on outoa, että teoksen tragikoominen naivismi herättää surumielistä pohdintaa. Tämä ambivalenssi juuri kiehtoi.

Teoksen sekamuotoiset, määrittelemättömän avoimet kasvi-ihmishahmot,  nämä keskenään haurastuvat, kastelematta jääneet, elämän kesän haurastuttamat olennot ovat sietämättömän rakastettavia itsekeskeisyydessään ja vallanhimossaan pohtiessaan omaa elämistään liikuttavia perimmäisiä kysymyksiä.

Nämä oliot ovat omanlajisiaan,  toinen outo ja toinen erityinen. Toinen itsestään tietoinen, oman arvonsa tunteva surkuhupainen hallitsija, toinen kuin vieraaseen maaperään pudonnut. Queer voi toteutua myös näin. Mieleeni nousi Roald Dahlin teosten vinonjulman huumori. Tässä ollaan kuin Nilviöiden maailmassa tai yhtä hyvin Beckettin teosten maailmassa. Strange & Special  on teos myös julmasta toistosta, unohduksesta, paluusta. Voisi tämän nähdä myös vanhenevan, haurastuvan, muistinsa menettäneet parin ikuisesti jatkuvana taisteluna, jossa mikään ei muutu.

Liikekieli ja dialogi ovat yhtä lailla minimalistisen säästeliäitä.  Tämä vähä on paljon ja riittää piirtämään kummankin hahmon ominaispiirteet ja maailman. Kummallakin on oma alueensa, oma tapansa puhua ja liikkua ja myös virittyä liikkeessä toiseen. Tässä pihan universumissa olennot ottavat mittaa ja selkoa toisistaan.

Minimalistinen dialogi noudattaa  small talkin kohteliaisuussääntöjä, mutta pitää sisällään ulossulkevaa reviiritaistelua, not in my backyard -ajattelua, mikroaggressioita ja dissaavaa puhetta.  Toinen on se, joka katsoo puutarhan kuuluvan itselleen, toinen se, joka ei tätä yksinomistusoikeutta noin vain niele, mutta joka ei paljon tarvitse. Tämä toinen elää jättikokoisessa vihreässä Siisti Piha – muovikassissa, johon puutarhan roskat kootaan.

Kuolema on läsnä tässä puutarhassa eläimen jäänteinä, kysymyksinä sitkeydestä syksyn tullen. Mutta yhteiseloa tässä harjoitetaan, vaikka kasvuympäristötoiveet ovatkin erilaiset.  Teos päättyy tervetuliaistoivotukseen: myös erityinen on tervetullut.

Teos  jatkaa Strange Plant -teoksen  teemoja. Toivon jatkoelämää Kivelän ja Karttusen näyttämöhahmoille.

Työryhmä

Koreografi: Jenni Kivelä
Tanssijat: Jenni Kivelä, Jyrki Karttunen
Dramaturgi: Eira Virekoski
Äänisuunnittelija: Pauli Riikonen
Valosuunnittelija: Mia Kivinen
Pukusuunnittelija: Liisa Pesonen
Koreografinen assistentti: Ninu Lindfors
Tiedotusapu: Inari Pesonen
Tuotanto: Kiltit ihmiset ja Tanssiteatteri Hurjaruuth