Teatterikorkeakoulun S-laitoksen näyttelijäopiskelijat/näyttelijät/esitystaiteilijat Vega Adsten ja Bella Paasimäki ovat perustaneet oman ryhmän Teater Klunk.  Ensiesitys De utsattas ljuvliga sommar on feministinen dystopia patriarkaatin totalitarismista. Se on kahden naisen kasvutarina. Se järisyttää, huokoistaa ja antaa toivoa! Vapautta ei voi tappaa.

Vapaan taiteen tila on nyt patriarkaatin alistamien kahden naisen säilytyspaikka, jossa pakkotyöpäivän jälkeen viettävät yönsä ne, joilla valtaa ei ole  – tosin silloinkin kontrollin ja muun vallankäytön alaisena. Tällaisissa tiloissa, parakeissa, konteissa, varastohalleissa elää joukko ihmisiä – eikä olla dystopiassa vaan todessa.

De utsattas ljuvliga sommar –teoksessa Vega Adstenin ja Bella Paasimäen ruumiillistamat naiset elävät patriarkaatin terroria orjatyössä maatilalla vuonna 2080. Epäkesäteatterissa ei ole suvipäivän idylliä armaassa ajassa, ei ole hakaa, jossa kasvaisi mustikoita, ruusuja, liljoja, akileijoja. Tuuli ei täällä hiljaa henkäile. Tässä maailmassa aamun avaa vallankäytön ääni: hierarkiaa on kunnioitettava ja työtä tehtävä.

Vega Adsten ruumiillistaa  33-vuotiaan jo pitkään sortoa ja väkivaltaa kokeneen ja osaansa alistuneen maailma, Bella Paasimäki antaa elämän 19-vuotialle nuorelle, joka järkyttää vanhemman huonetoverinsa sorron sisäistänyttä identiteettiä.

Toisella on ruumiissaan kokemus vielä pahemmasta, ja toisella elää halu vapauteen.  Vankeuden ja vapauden, kuuliaisuuden ja kapinallisuuden, konfliktista alkaa matka toiseen ihmiseen, uniin ja muistoihin vapaudesta. Kesän kuukausina naisista tulee sisaria. Sisaruus ja ystävyys ovat ymmärrystä siitä, että yhdessä ollaan vahvempia kuin yksilöinä. Sisaruus on myös keskinäistä huolenpitoa.  

Unelmia ihmisarvosta ja vapaudesta ei voi vangita. Unelma vapaudesta valtaa yhä enemmän tilaa: ensin naisten unissa, sitten henkilökohtaisten muistojen jakamisessa ja yhteisissä kuvitteluleikeissä. Vapauden unelmasta tehdään totta. He pakenevat. En kerro teoksen loppua.

Teos koskettaa, koska Adstenin ja Paasimäen ruumiit koskettavat. Ne koskettavat tavassa, jolla  alistetut naiset kesän kuukausina vuonna 2080 alkavat vähä vähältä elää vapauttaan vankeina. Vapaus on jaetuissa unissa, hamuavissa liikkeissä kohti toista, kuin yhteisessä alitajuisessa hengityksessä. Unen tansseissa kurottaudutaan kohti toisen ruumiista, aistitaan toista, eletään yhteisiä hetkiä.   Vapautta on myötätuntoisessa huolenpidossa, pienissä eleissä, arassa hymyssä, valossa, joka täyttää silmät ja kasvot.  Unien kohdussa kasvaa ajatus yhteisyydestä ja vapaudesta kuten sikiö vanhemman naisen ruumiissa.

Naiset muistavat vielä ajan, jolloin kaikki oli toisin.  He ovat kuulleet äidin ja isoäidin muistoja ajasta ennen patriarkaatin totalitarismia. Heidän jakamissaan muistoissa ja nykyhetkessään elää sukupolvien ketju. Naiset mielikuvittelevat, leikkivät, luovat ympäristönsä ravintolaksi, leivänkannikat ja maidon gourmet-ruuiksi.  

Vapaus alkaa hengittää ja elää naisten ruumiissa.  Ensin syntyy luottamus ja ystävyys, sitten unien, unelmien, muistojen ja leikin kautta mahdollisuus vapaudesta.  Esitys puolustaa kaikkia sorron kohteita, ei vain naisia vaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, rodullistettuja, hauraita ei kyvykkäitä, köyhiä, sairaita. Siinä kuuluu  ”mustan, lesbon, feministin,  sosialistin, äidin, soturin, runoilijan”  Audre Lorden (1934–1992).  Adstenin ja Paasimäen esitys puhuu jakamisen ja huolenpidon tärkeydestä, pelottomuudesta puhua. Hiljaisuuden paino ei saa tukahduttaa mitään vapautta.

Adstenin ja Paasimäen ruumiit puhuvat todellisuutta, joka ei alista itseään minkään sortojärjestelmän normeihin. He antavat nimettömille nimen.  He ruumiillistavat myös todellista uhkaa, kaikkea sitä, mitä tapahtuu juuri nyt. En nähnyt heidän tekemäänsä Kalla kårar (Vilunväristyksiä) kevään Fritt arbeten työnä. Näen Teater Klunkissa jatkoa ja rinnakkaisuutta Joanna Wingrenin ja Sonja Ahlforsin feministiselle  teatteriryhmälle Blaue Fraulle. Esitys on sukua myös Margaret Atwoodin dystopiaromaanille The Handmaid’s Tale (1985).

Ensi-illan jälkeen Teater Klunk lähti kiertueelle Pohjanmaalle: Pietarsaareen ja Vaasaan.  Se on vielä nähtävissä lähempänä Inkoossa 18.–20.7. Toivottavasti se voidaan nähdä Helsingissä ja festivaaleilla Hangossa…missä tahansa.

Teostiedot

käsikirjoitus Vega Adsten ja Bella Paasimäki

koreografia Corinne Mustonen

dramaturgi Corinne Mustonen

ääni ja sävellys Bella Paasimäki

valot Vega Adsten