Hae kirjoituksista:

helmikuu 2021

Päiväkirjasta

Tällaista esittämistä ja esitystä en ole koskaan nähnyt ja kokenut. Plup plup – two water bottles Teatteri Takomossa on yhden miehen rottakoe, ihmiskoe, näyttelijäntyön koe. Samuli Niittymäki tekee esityksellistä tutkimusmatkaa näyttelemisen ytimiin ja ihmisenä olemisen intiimeihin kerrostumiin. Mitä tarkoittaa addiktio? Mitä eristys ja merkityksettömyyden tunne tekevät laumaolennolle – rotalle, näyttelijälle tai ihmiselle ylipäätään?

Päiväkirjasta

Näyttelijä ja teos ovat läsnä. Tiedostan kameran silmän ja katseen. Näyttelijä Ole Øwren, dramaturgi Åste Marie Bjerken, lavastaja ja elokuvaaja Rosa Woldhekin yhteisteos, striimattu performatiivinen luenta Manning är fri sai miettimään striimausten audiovisuaalista potentiaalia: kameran mahdollisuuksia kehystää ja purkaa kielen ja ruumiin sukupuolittunutta materiaalisuutta ja valtaa. Työryhmä halusi jo alun perin tehdä Anders Budde Christensenin näytelmästä striimatun teoksen. Striimaus ei ole pakkorako vaan myös mahdollisuus.

Kirjoitelmat

Jotuni on saanut vertaisensa sovittaja-ohjaaja-visualisoija Mikko Roihasta ja koko ensemblesta. Pelkistämällä, tyylittelemällä ja etäännyttämällä päästään Kultaisen vasikan ajankohtaiseen ja armottomaan ytimeen: ihmisten peliliikkeisiin kapitaalin shakkilaudalla.