Ihmisen jälkeen – kamariooppera spekulatiivisena fiktiona

Kokeellisten musiikkiteosten soiva tapahtumallisuus antaa mahdollisuudet ravistella korvia ja mieliruumista. Yhdistettynä spekulatiiviseen fiktioon voidaan vapautuneen etääntyneesti kasvattaa mittakaavaa. Ihmisen jälkeen esityksellistää ja äänellistää uusia ajallisuuksia ja ei-inhimillisiä toimijoita. Ja silti ihmisestä tässä on kyse. Max Savikankaan Ihmisen jälkeen (libretto, ohjaus ja visualisointi Teemu Mäki katsoo ihmistä ja ihmisen kehityshistoriaa ihmistä huomattavasti kehittyneempien olentojen näkökulmista. Ihmisen […]

Maria Oivan ja Iina Taijonlahden OVUM – feminististä transhumanismia naisen ruumiista ja lisääntymisteknologioista

OVUM käsittelee lisääntymistä luentoa ja tupperware-kutsuja yhdistävällä intiimillä esitysmuodolla. Teoksesta aukeavat kysymykset biovallasta ja naisen kehoon kajoavasta ruumiin esineellistämisestä.  OVUM sivuaa myös lisääntymisteknologioiden etiikkaa ja sukusolumarkkinoita. Sompasaarelaiskodissa OVUMissa  meidät osallistujat viritetään pillullisiksi ja kohdullisiksi, kuvittelemaan ruumiiseemme nuo osat. Viritys on tärkeä muistuttamaan siitä, että naisen ruumista ei ainakaan toistaiseksi päästä pakoon, kun kyse on lisääntymisestä.  […]

Pudota on dokumentaarinen fiktio elämänvoimasta – toivo on sitkeä

Miten täynnä valoa ja kipeää elämänvoimaa Pudota-teos onkaan!  Heini Junkkaala on kirjoittanut teoksen äidin ja tyttären –- Nelly Juulia Kärkkäisen ja Gitta Oksasen  –- tekstien, haastattelujen ja improvisaatioiden pohjalta.  Ei-toivotun lapsettomuuden kuvauksesta Pudota kasvaa kuvaukseksi sukupolvien naisten ketjusta, aikuisen tyttären lujasta siteestä. Minua kosketti tässä teoksessa se, miten menetysten, surun ja luopumisen keskellä säilyy sitkeä […]

Valeäidit – älykästä komediaa konservatiivisten ydinperhearvojen kurimuksesta

Viihdyin terävän komedian ja komedian tyylilajiin oivallisesti viritetyn Valeäidit-esityksessä Ryhmäteatterissa. Voisin olla se, jonka teos jättäisi kylmäksi. Ei kosketa 60+-ikäistä, yhden lapsen sinkkuäitiä. Mutta mitä vielä. Kohtaan lämpöä  hehkuvan oranssina, keltaisena, punaisena legojen väreissä hohkaavan visuaalisuuden, lähes tyhjän tilan, jossa sininen sohva on kumollaan. Verhoilla peitetty toinen näyttämö, lapsen maailma. Yläpuolella leijuu suuri pilvi. Unelmia, […]

Rakkaudentäyteisen kanssaolemisen Gertrude-material HAMissa ruumiillistaa, äänellistää, visuaalistaa ja tilallistaa ainutkertaista ja moninaista itsejärjestäytymistä

Teatterikorkeakoulun Gertrud-material on ihmeentäyteinen rakkaudenosoitus monikollisille esiintyville ruumiille, niiden erityisyydelle ja monikolliselle maailmassa ololle.  Se osallistuu monilajisuuden tutkimiseen ruumillistaen, sanallistaen, äänellistäen, kuvallistaen erilaisia olemassaolon, elämisen ja  yhteenkuulumisen tapoja. Teoksen alaotsikkona on rakkaudesta taiteeseen & taiteesta rakkautena, rakkauden tekoina ja rakkauden työnä. Se toteutuu HAMin studiossa  ja kiinnittyy yhdeltä rihmastoltaan Viggo Wallensköldin näyttelyyn. Teemaansa se materiaalipohjanaan […]

Liike ja tyhjyys – taide- ja taiteilijapoliittinen teko

Ami Karvosen, Kid Kokon ja Anna Mustosen teoksessa Liike ja tyhjyys Teatteri Takomossa jokainen liike tai tapahtuma on vailla aktiivista tavoitteellista toimintaa. Myöntyessään tyhjyydelle teos sallii myös luopumisen, surun ja masennuksen voiman. Näin se potentiaalisesti ehdottaa uudelleenjärjestäytymistä ja uudelleen olemisesta. Miten esityksellistää tyhjyyttä, ei mitään?   Liike ja tyhjyys alkaa ulkoa. Karvonen, Kokko ja Mustonen […]