THE JULIUS CAESAR SHOW – KUKA SIIVOAA JÄLJET?
Shaken Julius Caesar on ollut minulle pakkopullaa. Klockriketeaternin ja Siriusteaternin maallistetusta ja karnevalisoidusta versiosta innostuin. Nyt Irrotellaan, tehdään ökyrikkaiden kitchiä ja näytetään vallan performatiivisuus. Retoriikka rules! Hämmentävän tuttu maailma: henkilöpalvontaa, kostonhalua, salaliittoa, paranoiaa.
Solaris – matka laajentuneisiin tietoisuuksiin kelluntatankin kohdussa
Miltä tuntuu tajunnallinen esitystaideteos? Jani-Petteri Olkkosen ja Eero-Tapio Vuoren kelluntatankkiesitys Solaris vie kokemuksellisuutta askeleen pidemmälle – tajuntaan. Minun on täytynyt nukahtaa tai sitten ajan taju katosi ja siirryin toisenlaisiin tajunnan tiloihin.
Letti – olemisen mahdoton ja mahdollinen moninaisuus
Eläköön fantasia ja maagisuus! Paula Salmisen lastennäytelmässä Letti ei jäljitellä todellisuutta. Letin maaginen maailma vapauttaa kaikenlaisista normituksista ja sukupuolitapaisuuksista: ”Anna toisen olla mikä on.”
Talking in the Rain – Live etänä on mahdollista
Talking in the Rain rakentaa digitaalisuutta taiteilija- ja esityslähtöisesti, ei kulttuuripoliittisena saavutettavuusmantrana. Esitystaiteen ja teknologian yhteenkietoutumisesta digiesityksessä nousee kiehtovia kysymyksiä läsnäolosta, elävyydestä ja vuorovaikutteisuudesta.
Svält — Onneksi on vielä aikaa synnyttää ensemblen yhteistä, ei-ilmeisintä kollektiivista esityskieltä
Svält ei selitä. Se menee nälkäisen mielen sisään, esityksellistää ja fyysistää tilan, jossa minän rajat alkavat pirstoutua ja todellisuudentaju hämärtyy. Nälkä tekee psykoottiseksi.
Laura Maddalena – näkymättömyydestä ja vapaudesta
Historian totta ja kuviteltua. Vuoropuhelua sukupuolitetun menneisyyden kanssa. Eero Hämeenniemen, Elina Mustosen, Johanna Freundlichin ja Nina Mansikan musiikkiteatteriesitys vei Venetsian orpokodeissa musisoivien tyttöjen todellisuuksista nykyhetken näkymättömiin ja nimettömäksi jääviin.