Teatteri Takomon Jumppatytöt – mitä joukkuevoimistelijaruumiit kantavat mukanaan
Mitä nautintoa tarjoaa Katariina Havukaisen, Inkeri Hyvösen ja Ella Lahdenmäen Jumppatytöt Minervaskolanin jumppasalissa. Teatterilla on merkitystä katsojilleen. Kerrankin esiintyjät ja katsojat ovat yhtä. Katsomo on pullollaan, se elää, puhkeaa spontaaneihin rytmikkäisiin taputuksiin kuin kannustamaan kolmea sädehtivää joukkuevoimistelijaa. Se pyyhkii välillä silmäkulmistaan kyyneliä, tuuppaa vieruskaveria kylkeen kipeän tai riemukkaan tunnistamisen ilosta. Jumppatytöt on ylistys joukkuevoimistelulle ja […]
Laulujoutsen ja perseilevät persuilijat Kansallisessa
Unohda se, mitä odotat teatterilta. Unohda se, miten teatteria on oikeaoppisen siivosti on tapana tehdä, miten kohtauksia rakentaa, miten näytellä. Aurinkoteatterin ja Kansallisteatterin häkellyttävä Laulujoutsen on tarkoituksellista groteskia kökköteatteria. Roisin fantasiansa ja sekoilunsa alla esitys kuljettaa asiaa. Aurinkoteatterilaiset Juha Mustanojan kanssa kulkevat ylpeästi omilla teillään niin kuin aiemmissa Maa-Tuskassa ja Atlantiksessa. Jo Sipilän hallituskaudella alkunsa […]
Saatana on kuollut Zodiakissa – vapautumisen ja vetäytymisen ele
Esa Kirkkopellon Saatana on kuollut -teos alkaa prologilla, jossa Saatana uhrataan kuin rituaalissa. Todistamme videoidun kuoleman tv-ruudulta. Viittoihinsa pukeutuneet esiintyjät ovat kuin entisaikojen tragediasta. He ovat niitä, jotka Saatanan uhririitin tv-ruudulla suorittivat ja katsovat nyt omaa toimitustaan. Kuoleva Saatana sanoo jotain, mutta sanoista ei saa selvää. Yksi esiintyjä kysyy, mitkä Saatana sanoi. Toinen vastaa: ”Minä […]
Proustin Sodoma ja Gomorra kieltäytyy seksuaalisuuden valtavirtaistamisesta
Salaisessa esitystilassa Vallilassa Aleksi Holkko, Hanna-Kaisa Tiainen, Jukka Ruotsalainen, Jaakko Kulo ja Viljami Nissi ruumiillistivat Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan seitsemännen osan Sodoma ja Gomorra. Henkäisen hehkuvan kiitoksen. Miten onnellistuttavaa, ruumista ja älyä kiihottavaa ja nautinnollista kokea ja katsoa! Gilles Deleuze on sanonut: kirjaa ei voi tulkita vaan sen kanssa voi muodostaa uusia affektiivisia ruumiillisia […]
Männistön koti – yksi pelastui – esitys huohottaa joka solullaan säilöönottobisneksen pimeyttä
Ismael Peuran taiteellisena opinnäytteenään käsikirjoittaman ja ohjaaman teoksen Männistön koti – yksi pelastui näkeminen tuotti riemun tunteen. Miten omaelämäkerrallista materiaalia voi käyttää autobiografian karikot suvereenisti ylittäen ja suunnata katseen kohti maailmaa. Kun osaa, niin teoksesta ei työnny esiin identiteettipoliittinen itsen manifestaatio, ei eettisesti kyseenalainen tunnistettavuus. Männistön kodissa ei tehdä omaelämäkerrallista dokumenttia, ei synny psykopaatosta, ei […]
Paha-teatteri: Asioita, joita haluaisin kertoa sinulle – menetyksen mielenmaisemissa
Lahden Kansanopiston teatterikoulutuksessa opiskelleita kohtaa usein Teatterikorkeakoulussa ja Nätyllä. Lahden koulutus toimii kuin valmennuksena. Nyt koulussa opiskellut yksi joukko on perustanut Paha-teatterin, joka debytoi Vapaan taiteen tilassa teoksella Asioita, joita haluaisin kertoa sinulle. Olen kuin vastasyntyneen äärellä. Toivotan tekijät ja esityksen tervetulleeksi. En tiedä, miten Paha on teatterin nimeksi päätynyt. Osuva nimi. Paha viittaa minulle […]