Anna Böhm ja Maria Oiva: Noin 9 rakkauskirjettä Galleria A:ssa – näyttelykierroksella rakkauden metafysiikassa
Galleria A:ssa Heli Heikkisen maalausten ympäröiminä Anna Böhm ja Maria Oiva luovat eri tiloihin tarkasti valikoidun esineistön avulla näyttämöitä. Luentoesitys Noin 9 rakkauskirjettä puhuu yhtä paljon rakkaudesta kuin rakkaudettomuudesta. Etäännyttävästi, tarkasti valikoitujen esineiden avulla esitetään yhtä paljon kuin sanoilla. Ei pelkoa siitä, että vellottaisiin tahmaisen ikikalutusti universaalissa aiheessa. Punaiseen ja sinineen satiini-iltapukuun pukeutuneet, energialtaan ja […]
HOMO LINE – queer-musikaali ylistää koti-ikävää ja kysyy, kuka minä täällä olen ja mihin suuntaudun
Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäkoulutusohjelman kolmannen vuoden näyttelijät ruumiillistavat Edith Hammarin sarjakuvaromaanin Homo Line (2019) queerin vierauden ja ulkopuolisuuden tuntoja. Vierauden tunteiden ohella Homo Line sykkii myös vapauttavaa nautintoa, eloisuutta. Pervouttaessaan Ruotsinlaivalla matkustamisesta tutut (heteronormatiiviset) troopit esitys tykyttää queeria ja tuuppaa katsojansa törmäämään tähän kruisailuun. Hieno löytö on esityksellistää Edith Hammarin sarjakuvaromaani Homo Line ja tehdä siitä […]
Tobias Klemetsin Dinner with Diane – drag queen ja salakuljetus
Päivällisille kutsutut vieraat ottaa vastaan kutsujen emäntä Diane. Hän on vaalea jo hieman kypsemmän oloinen blondi, täydellisessä meikissä, punaisissa korkokengissään, kukallisessa paitapuserossa, ja kapeassa hameessaan. Päivällissaliin katetuissa pöydissä nautimme ateriaa, kilistämme maljoja. Rakastava Diane on täydellinen emäntä. Hyväsydämisenä ja säteilevänä huolehtii ruuasta ja juomasta. Hän taitaa suvereenisti small talkin, huomioi meidät, muistaa nimiämme. Ikään kuin […]
Matti Pajulahden huima TRÖLLI -YKSINÄISYYDEN EKSTREME Vanhassa Jukossa
Vanhassa Jukossa Trölli vie yksinäisyyden autioon persreikään. Kuuluu veden tippumista, räjähtänyt roskainen tila kuin trombin jäljiltä, epämääräinen vajantapainen. Likainen hännällinen olento, kulkee kyykkykäyntiä kuin eläin, hyppelehtii, ei puhu, ääntelehtii, keksii itselleen tekemistä roskien täyttämässä autiudessa, tappaa aikaa nylkytykseen ja esiintymiseen. Kumppanina kommandopipoinen ruumis. Ei syrjäytynyttä marginalisoitua olemista ja toisen ihmisen ja hellyyden kaipuuta voi enää […]
Erään itsemurhan anatomia – naisten melankolian, masennuksen ja itsetuhoisuuden trauman dissektio
Alice Birchin Erään itsemurhan anatomia Espoon teatterissa on esityksellinen ruumiinavaus. Se on dissektio! Anatomisessa leikkelyssä ruumiin anatomisia rakenteita erotellaan ja leikellään tarkasteltaviksi. Nyt dissektiossa tehdään kliinisen tarkkoja sukupuolittuneita havaintoja siitä, miten naisten itsetuhoisuus ja itsemurhat alttiutena tuntuvat potentiaalisesti siirtyvän sukupolvelta toiselle. Davide Giovanzanan ja Sanna Silvennoisen yhteisohjauksessa teoksesta syntyy äänellis-liikkeellis-visuaalinen ja ennen kaikkea poeettinen tutkimus […]
Digiesitys Avatar Me – 45 minuuttia johannesburgilaisen nuoren mustan naisen arkea
Mad Housen ohjelmistoon kuului tanskalaisen Fix+Foxyn Avatar Me. Zoom-alusta oli se digitaalinen näyttämö, joka vei minut Etelä-Afrikkaan elämään 30-vuotiaan Johannesburgissa asuvan nuoren mustan naisen elämää. Yhdistyin teatteriryhmä Fix+Foxyn ihmiseen Kööpenhaminassa, siirryin odotushuoneeseen ja sitten olinkin jo tapaamassa Avatartani, en yhtään tiedä, ketä. Kommunikoin mikrofonin välityksellä, kamerani on poissa päältä koko esityksen ajan. Minusta tulee hetkiseksi […]