Digiesitys Avatar Me – 45 minuuttia johannesburgilaisen nuoren mustan naisen arkea
Mad Housen ohjelmistoon kuului tanskalaisen Fix+Foxyn Avatar Me. Zoom-alusta oli se digitaalinen näyttämö, joka vei minut Etelä-Afrikkaan elämään 30-vuotiaan Johannesburgissa asuvan nuoren mustan naisen elämää. Yhdistyin teatteriryhmä Fix+Foxyn ihmiseen Kööpenhaminassa, siirryin odotushuoneeseen ja sitten olinkin jo tapaamassa Avatartani, en yhtään tiedä, ketä. Kommunikoin mikrofonin välityksellä, kamerani on poissa päältä koko esityksen ajan. Minusta tulee hetkiseksi […]
Tilintekoa ja toimijuuksista
Anteeksiantamaton hiljaisuus heristää minulle sormea. Rästissä on paljon kirjoitettavaa: Okko Leon ja Tuomas Ranta-Panttilan Ape Army, 4 Floors of Whores & Lara Tacken yhteistyö The Church of 4 Floors of Whores, Rampa-tuotantojen rampa maisema – laiska, myöhäinen, poissa, Emmi Vennan This world that we imagine in this room, might be used to gain access to […]
Monologit Teatterikorkeakoulussa – kieli on lihaa, ajatus on lihaa
Kolmannen vuosikurssin näyttelijäopiskelijat ovat valinneet itselleen kotimaisen kirjailijan teoksen ja dramatisoineet esitettäväkseen oman monologinsa. Monologit olivat hieno kunnianteko kirjallisuudelle. Kunnianteko siksi, että kieli tuli nyt lihaksi, se ruumiillistui. Näin voimallisesti opiskelijoiden monologit ovat minua harvoin puhutelleet. Tämä vuosikurssi tuntuu olevan erityinen. Tanssiteatteriteos Raados näytti ensemblen, joka venyi vapautuneesti ilmaisemaan itseään liikkeellä ja äänellä niin […]
Elämän ensikertalaisia – ”mitä mä teen mun elämällä”
”….me kaikki ollaan elämän ensikertalaisii. Mutt mä sanon ett täällä näyttämöllä me saadaan toinen mahis. Miltä kuulostaa? Haluisitsä saada uuden mahiksen? Alottaa kaiken alusta?” (Elämän ensikertalaisia) Elämästä tässä on kysymys. Elämisen tai taiteen tekemisen halusta ja hurmiosta. Elämän ensikertalaisissa tunnen kulkeneeni kuolema- ja saattohoitomankelin lävitse. Siihen, mitä kirjoitan, tulee suhtautua epäillen. Henkilökohtainen Terhokoti-kiintiö alkoi 20 […]
Copy Pasta Cut – inhorealistisen nautinnollista tutkimusta sosiaalisen median esiintyjyydestä – pakko katsoa vaikka välillä yököttää!
Miika Suonperän ja työryhmän Copy Pasta Cut Vapaan taiteen tilassa meni suoraan jäljittelevän ihmisen syvään päätyyn. Esitys läväyttää koreografis-miimisellä tarkkuudella, älykkäästi ja järjettömän yököttävästi aistittavaksi sitä, mitä some on pullollaan. Materiaali on somekanava Redditin keskustelulangasta r/KopioSpagetti. Järkyttävää jöötiä. Teoksen alussa esiintyjät istuvat toisiaan vastapäätä pöydän ääressä. Yläruumiit taipuvat eteen ja taakse, hitaasti, samaan suuntaan, päät […]
Juho Keräsen ja Slutartists-kollektiivin groteski Kamelianainen show – älykästä ja hauskaa ruumiiden kaivuutyötä.
Klassikkojen ruumiiden äärellä oleilu on haudanryöstöä. Onko rikos suoritettava kerta toisensa jälkeen?` Mikä haisee ja mätänee, mikä kestää aikaa? Miten muutettaisiin seksityöntekijöiden stereotyyppisiä aikansa eläneitä representaatioita? Olisiko aika rakastella muutenkin kuin aikansa eläneiden käsikirjoitusten kanssa? Jospa harjoitetaan iloista taidetta, tehdään anarkistisesti vain sitä, mikä on ”hauskaa ja välttämätöntä”. Haa, miten ennakoimatonta oli Viiruksen pienessä studiotilassa […]