Tatu Nenosen ja Samuli Niittymäen Kohina – mitä ääni ja ruumis ovat ja mitä niillä tehdään? VAUUUUUUU! ÄLÄ MISSAA! TÄTÄ LISÄÄ!

Kohina! Ei tällaista voi olla! Tatu Nenosen ja Samuli Niittymäen Kohina menee äärelle ja ennakoimattomaan. Kohinassa äänisuunnittelija ja näyttelijä – ääni ja ruumis kohtaavat.  Kohina on voimallista tutkimusta siitä, mitä ääni on ja mitä  ääni ja ruumis  voivat esittää: mitä niillä voidaan tehdä ja mitä ne voivat välittää.  Kohinassa mennään sfääreihin, joissa en ole ollut. […]

Louna-Tuuli Luukan Varjo-Riitta ja häpeän äänen liha

Olen onnellinen, että viimein kohtasin Varjo-Riitan.  Esitystaiteilija ja dramaturgi Louna-Tuuli Luukan (Todellisuuden tutkimuskeskus) Varjo-Riitta on elänyt jo useampia vuosia. Varjo-Riitta on kulttimaineeseen kohonnut noitahahmo, joka alkuäänillään ja spokenwordillään päästää nyt meidät häpeästä.  Minua kiinnostaa tuo ääni, joka luo katkoksen merkitykseen ja kommunikoi silti. Varjo-Riitan häpeänsovitusseremonia  muistuttaa konseptiltaan Todellisuuden tutkimuskeskuksen  Tuho-osastoa  (Louna-Tuuli Luukka, Heidi Kesti, Talvikki […]

Seitsemän tarinaa häpeästä on katarttinen kokemus! Ylisukupolvista trauman puhdistusta brutaalilla keveydellä ja syvyydellä

Islantilaisen Tyrfingur Tyrfingssonin Seitsemän tarinaa häpeästä  (ohjaus Ona Korpiranta) KOMissa ällistyttää ja riemastuttaa keveyden ja syvyyden yhdistelmällään. Se naurattaa, itkettää  ja panee ajattelemaan.  Esitys purkaa naisen häpeän psykohistoriaa ja ylisukupolvista traumaa vailla tunkkaista terapiatöhkää tai moraalisaarnaa. Kaikki teatterilliset keinot ja tyylilajit ovat luvallisia, kun  häpeän riivaavaa kutinaa raastetaan ulos ruumiista: on tragikomediaa, musikaalia, dekkaria, film […]

Anna Jaanisoon Tuvi Toas eli pulu huoneessa – tarkkoja havaintoja ylirajaisuudesta ja uuden identiteetin rakentamisesta

Q-teatterissa  tuodaan sukupolvikokemukseen uusi ääni. Teatterikorkeakoulusta tänä vuonna valmistuneen Anna  Jaanisoon (käsikirjoitus ja ohjaus) näytelmässä Tuvi toas eli pulu huoneessa tehdään aihelähtöistä teatteria: Näyttämöllistetään vilpittömällä sydämellä vailla tukehduttavaa patetiaa katveeseen jäänyttä. Olohuoneessa voi olla elefantteja tai  virtahepoja.  Jaanisoon teoksessa taivaalta tippuva pulun kakka likaa vaatteet, mutta huoneeseen asettautunut jättipulu ei ole pahanilmanlintu vaan hyvän onnen, […]

Veljelleni harjoittaa queer-politiikkaa: se juhlii likaa, lihaa ja halua

On täysi syy juhlaan! Maailman kantaesityksensä  E.L. Karhun Veljelleni sai vuonna 2022 Leipzig Schauspielissä, vähän kuin Karhun saksalaisessa kotiteatterissa. Nyt teos nähdään Suomen Kansallisteatterin taivassalissa  Otto Sandqvistin ohjauksena ja neljän hienon näyttelijän esittämänä. Esityksen maailma tekee kunniaa Karhun teoksen ominaislaadulle. Karhun Veljelleni-romaani (2021) jysähti lukukokemuksena ruumiillisuudessaan, nautinnon ja halun kuvauksellaan, kyvyllään liikkua yhtä aikaa myös […]

Marika Peura Amalgam melee Zodiakissa: häiriötilan, hämmennyksen ja ristiriitojen intensiivinen purkutyö

Filippiiniläis-suomalaisen koreografin ja tanssijan Marika Peuran sooloteos tuottaa uudenlaisen häiriön valkoisuusnormiin, suomalaiskansallisiin oletusasetuksiin. Peuran kokemus kolmannen kulttuurin lapsena kulttuurisessa välitilassa on hieno ja tärkeä teos sisäistetystä rasismista, hiljaisuudesta, surusta ja raivosta.  Amalgam melee on autobiografinen tutkiessaan ja purkaessaan tekijän perimään sekoittuneita ristiriitoja. Mutta teos ei jää kiinni omaan mieleen, sillä minän epämukavuuden tuntemukset kytketäänkin laajempiin rakenteellisiin […]